En odota joulua, vaan annan sen tulla – Ihan sellaisena kuin se on.

Harvempi enää odottaa joululta ”Jeesusta, seimessä nukkuvaa”, kuten koulumme joulukirkossa virressä kauniisti laulettiin. Odotukset, joita jouluun liittyy ovat muualla. Mutta mitä me joululta oikein odotamme? Onko mitään muuta ajanjaksoa vuodessa, jolloin muutamaan päivään latautuu näin mieletön määrä erilaisia odotuksia ja velvoitteita?

Omat lapseni tuntuvat olevan iässä, jolloin lahjojen odottaminen on se kaikkein tärkein asia. Päiviä jouluun lasketaan ja muksut pyörivät ympyrää kuin muurahaiset koko valveillaoloajan. Riidoiltakaan ei vältytä, koska odotus on osin tuskaisaa. Lahjat polttelevat mielissä. Itsehillintä on koetuksilla. Kaikilla.

On myös ihmisiä, jotka odottavat, että joulu menisi vain mahdollisimman nopeasti ohi ja voisi palata taas tuttuun ja tavalliseen arkeen. Jouluun voi liittyä monenlaista painolastia ja stressiä. Joulun järjestäminen on joillekin välttämätön paha, josta toivoisi selviävän mahdollisimman vähällä vaivalla ja kivuttomasti.

Toinen ääripää ovat ihmiset, jotka elävät joululle koko vuoden. Valmistelut ovat megalomaaniset ja perusteelliset. Näille todellisille jouluihmisille marraskuun alku tarkoittaa sitä, että vihdoinkin jouluvalot voi virittää pihalle ja koristeet kaivaa esille. Joulukorttien suunnittelu ja askartelu on aloitettu jo kesällä ja menyy suunniteltu huolella exeliin.

Omat odotukseni joulun suhteen? Olen päättänyt olla luomatta liikaa odotuksia. Joulu ei voi koostua vain velvollisuuksista täyttää omia ja toisten odotuksia lahjoista, ruuista, vierailuista tai perinteistä. Jos joulu stressaa, kannattaa miettiä, kenen odotuksia oikein täyttää: jonkun toisen vai itse itselleen asettamia.

Kun odotukset täydellisestä joulusta ovat korkealla, voi pettyä pahasti. Aina joulua yhdessä viettävien odotukset eivät myöskään kohtaa. Ei ihme, että perhejuhlat koettelevat parisuhteita ja kiristävät tunnelmaa. Töihin palatessa ollaan ihan puhki, huokaistaan helpotuksesta, että liitto tai sukurauha kesti taas yhdet joulunpyhät.

Liiat odotukset joulun suhteen kannattaa heivata menemään. Pettymys katkeroittaa ja vie juhlamielen. Pessimismiä, sanoisi joku, mutta minulle enemmänkin realismia. Kun joukko ihmisiä kokoontuu yhteiseen joulupöytään, jonka eteen on nähty paljon vaivaa, on parempi keskittyä hetkeen, ei siihen, onko kaikki nyt varmasti niin kuin pitää.

Suurimman osan jouluviikosta asuntomme on ollut kaaoksessa, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Lahjapapereita, pyykkejä, talvivaatteita, joita ei sitten ilmojen takia tarvittukaan, hajonnut tiskikone ja kiireisiä ihmisiä. Joulutunnelmaa on saanut paikoin hakea.

Tämän kaaoksen keskellä hiljainen iltahetki, jolloin on aikaa istahtaa glögimukin kanssa sohvalle ja soittaa radiosta joululauluja, on sellainen hetki, jota joululta odotan. Lapsen ilme, kun hän saa toivomansa Pokemon megakortin tai täydellisen suussasulava graavilohi, kuusen kynttilät ja joulusauna.

Mitä sinä joululta odotat? Tuskin suorittamista ja stressiä. On helppo vastata, että yhdessäoloa niiden lähimpien kanssa. Tänä jouluna yhdessäolo saa todellakin riittää, muu hössötys saa jäädä. Lasken rimaa ja joskus alitankin sen. Sytytän sen kynttilän ja jään odottamaan. Tule Joulu, sellaisena kuin olet.

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni Ota aikaa myös itselle – HIIT-treenit joulun iloksi