Asia, jota ei pitäisi sanoa – ”Eronjälkeiset lapsivapaat viikot tekevät elämästäni parempaa!”

”Nautin todella eron jälkeisestä elämästä. Olen nyt viikon matkustellut, tehnyt paljon töitä, nähnyt ystäviä, käynyt drinksuilla ja nukkunut pitkään – juuri sitä, mitä tarvitsinkin! Ja nyt lennän kotiin ja menen hakemaan ihanat lapseni. Yhtäkkiä tuntuu, että minulla olisi tuplasti enemmän elämää.”

Näin kirjoitti (vapaasti suomennettuna) ruotsalainen supersuosittu bloggaaja, yrittäjä ja vaikuttaja Isabella Löwengrip parin päivän takaisessa instapäivityksessään, jossa hän poseerasi ystävänsä kanssa Lontoolaisessa ravintolassa viettäessään lapsivapaata viikkoa.

Olen seurannut Isabellan elämää jo monen vuoden ajan. Hän on melko nuori ja hänellä on kaksi pientä lasta. Taannoin hän erosi miehestään ja keskittyy nyt kovasti uraansa. Hän on mukana useassa yrityksessä, ehkä tunnetuin on hänen oma kosmetiikkabrändinsä.

Kun lapset ovat vuoroviikoin isällään voi Isabella nauttia noina viikkoina asioista, joista ei kahden pienen lapsen taloudessa välttämättä muuten voisi, ainakaan ehkä niin hyvällä omallatunnolla. Erohehkutus -päivitys, jossa Isabella suitsutti aikaa, jonka hän saa itselleen, työnteolle ja ystävien näkemiselle keräsi valtavasti kommentteja. Ja niinkuin arvata saattaa, monet niistä olivat todella negatiivisia.

Kommenteissa ihmeteltiin, miten Isabella kehtaa sanoa asian ääneen: että ero on tehnyt elämästä helpompaa, nautinnollisempaa ja onnellisempaa. Tasapainoisempaa. Häntä syytetään itsekkääksi ja eräissä kommenteissa todetaan, että vaikka hän rakastaa eronjälkeistä elämää, niin entä lapset? Rakastavatko hekin sitä?

Itse olen kuullut Isabellan kaltaisen lausahduksen usealta eronneelta tutulta ja ystävältäni, enkä silloin ole ajatellut, että siinä olisi mitään pahaa. Olen jopa aavistuksen kadehtinut eronneita ystäviäni, koska he voivat joka toisen viikon mennä ja tulla juuri niin kuin haluavat, muista välittämättä.

Toisaalta, en haluaisi erota, joten se siitä ajatuksesta. Minulla ei myöskään ole itselläni kokemusta avioerosta, joten en voi samastua tilanteeseen. Mutta JOS olisin, en tietenkään nauttisi siitä, etten näkisi lapsiani, kuin joka toinen viikko, mutta yrittäisin varmasti lapsettomilla viikoilla tehdä mahdollisimman paljon töitä, treenata ja nähdä kavereita, jotta voisin sitten lasten kanssa nauttia täysipainoisesti elämästä heidän kanssaan.

Ero ei ole varmasti ikinä helppo ratkaisu kenellekään, enkä todellakaan usko, että kukaan rikkoo perhettään saadakseen puolet vuoden viikoista lapsivapaata. Isabellan kommentti näyttää silti kuuluvan sarjaan niitä asioita, joita ei vain pitäisi julkisesti sanoa. Mutta miksei?

Moni varmasti ajattelee, kuten Isabella, mutta pitää asian omana tietonaan. Viikot ilman lapsia voivat olla monelle myös vaikeita, täynnä ahdistusta ja ikävää. Mitä pahaa siinä on, jos yrittää tehdä siitä ajasta niin hyvää, kuin mahdollista?

On totta, että Isabella on etuoikeutetussa asemassa. Moni eronnut (nainen) ei voi taloudellisistakaan syistä hurvitella, matkustella, käydä kasvohoidoissa ja pilateksessa joka toinen viikko, jotta voisi sitten omistautua lapsilleen joka toinen viikko.

Minua kiinnosti tapauksessa eniten vahvat mielipiteet, joita se lukijoissa herätti. Ihmiset vihastuivat, kiukkusivat, tulivat surullisiksi ja haukkuivat häntä kolmen elämän (ex-mies ja lapset) pilaamisesta, jotta saisi itse viettää unelmaelämäänsä.

”On ihanaa olla eronnut, kun saan joka toinen viikko keskittyä täysin, ja vain itseeni!”, on kommentti, jota ei pitäisi sanoa. Se nostatti karvat pystyyn, no, todella monella.

Miksi sitä ei saisi sanoa, sitä jäin pohtimaan. Onko kyse pyhän perheinstituution vähättelemisestä, perusarvojen aliarvioimisesta tai ehkäpä kateudesta? ”Siellä se eronnut nyt keskittyy itseensä ja ehkäpä uuteen rakkaussuhteeseensa kaikessa rauhassa, joka toinen viikko.”

Vai pidetäänkö tässä lasten puolia ja ajetaan heidän oikeuttaan kahteen vanhempaan? Koetaanko kommentti yllytyksenä eroamiselle, koska sen jälkeen ei enää tarvitse herätä joka aamu kuudelta, olla hakemassa lapsia joka päivä ennen neljää päiväkodista ja vastata pienten ihmisten tarpeista 24/7.

Vai onko kyse siitä, että ajatellaan, ettei kaikkea voi saada: sekä omaa aikaa että perhearkea. Joko sinulla on lapset, joista huolehdit tai sitten ei ole. Toisaalta, onhan paljon perheitä, joissa toinen vanhemmista tekee vaikkapa reissutyötä ja toinen vanhempi käytännössä pyörittää arkea yksin sillä aikaa. Huokaako reissuun lähtevä vanhempikin joka toinen viikko: ah ihanaa, viikko ilman perhettä!

En tiedä. Mitä mieltä sinä olet?

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni: Näin teet arjesta luksusta! – 9 parasta keinoani

Kommentit (22)
  1. Thanks for sharing the informative information through the article. and all the details are awesome and good in this post.
    Refer: bubble shooter free to play!!

  2. Mä uskon, että ainakin tässä yhteiskunnassa pääsee helpommalla, jos/kun ei niitä omia onnenfiiliksiään tuo voimakkaasti esiin. ”Kel onni on se onnen kätkeköön” tai sitten vaan paksumpaa nahkaa kun niitä negatiivisia kommentin heittäjiä (aina ei edes rakentavia) tulee joka tapauksessa. Eli uskon, että kyse on hyvin pitkälti kateudessa, jos toisen hyvä fiilis aiheuttaa itsessä niin voimakkaita negatiivisia fiiliksiä. Kukaan ei voi ihan täysin tietää mitä kenenkin parisuhteessa on tapahtunut ja miksi parisuhde on ajautunut eroon, mutta olettamuksia tehdään kyllä paljon. En tiedä, kun en ole eronnut, mutta en kyllä usko, että kukaan perustaa perhettä ja eroaa siitä syystä, että saisi itselleen lisää vapaa-aikaa. Varmasti vapaa-ajan puute voi tulla shokkina kun lapset ovat pieniä, mutta ne todelliset syyt eroon on varmasti ihan muualla, ainakin toivon niin. Itse olen leskeytynyt ja mulla oli silloin aika pieni lapsi ja välillä tuntuu, että mun olisi pitänyt perustella joka helkkarin ”onnen hetki” elämässäni, että enää ei saisi olla kivaa tai enää ei voisi matkustella tai käydä ravintoloissa tms. Että mun olisi pitänyt suurin piirtein romahtaa katuojaan. Sain jopa sen suuntaisia kommentteja, että en ole sureva leski, koska en ole masentunut. Musta on hyvä, että otat tämän asian esiin, tästäkin on hyvä avoimesti keskustella, kun kerran niin moni pari kuitenkin ajautuu eroon. Mutta lasten onneksi myös hyvin moni pari pystyy esim. juuri tuohon viikko-viikko järjestelyyn. Eikä näin ollen toinen vanhempi katoa lasten elämästä kokonaan.

    1. annasaivosalmi
      23.8.2018, 20:53

      Tuo on muuten varmasti totta. Varsinkin suomalaiseen kulttuuriin tuntuu kuuluvan se, ettei omasta onnesta tarvitsisi niin kauheasti kehuskella. Kateus on kaamea käärme ja se myrkyttää mielet. Samaa mieltä olen sun kanssa, että monelle varmasti pikkulapsiaika on vaikeata, osaksi juuri sen sitouttavuuden takia, mutta eroon varmasti vaikuttavat monet syyt.

      Antteeksi nyt vain, mutta hurjia kommentteja olet kyllä saanut 🙁 En voi ymmärtää. Otan osaa, mutta on ihanaa, jos olet päässyt elämässäsi eteenpäin. Toisvon sinulle kaikkea hyvää. Nauti elämästä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *