Jos haluat, mitä toisella on, avaa suusi.
Poikkesimme pojan kanssa lähikauppaan tällä viikolla. Oikeastaan olimme lenkillä, minä juosten, poika potkulaudalla, mutta pysähdyimme kesken kaiken jätskitauolle. Astuessani sisään lähi-Saleen kiinnittyi huomioni saman tien vihannestiskeille. Siinä kurkkujen, salaattien ja kaalien edessä seisoi noin kuusikymppinen nainen.
En saanut silmiäni irti naisesta, sillä hänen ihonsa oli kerta kaikkiaan niin kaunis ja hyvinvoivan näköinen. Olkoonkin, että olimme kaupan kelmeässä sähkövalossa, keskellä arki-iltaa, mutta hänen ihonsa suorastaan hehkui. Nainen oli muutoin ihan ”tavallisen” näköinen ja oloinen kuusikymppinen, iän merkitkin näkyivät, eihän hän mikään nuori ollut. Mutta mikä iho!
Meinasin jo marssia hänen luokseen ja kysyä suurta salaisuutta tuon upean hipiän takana, mutten sittenkään kehdannut. Hän nimittäin keskusteli keskittyneesti toisen saman ikäisen naisen kanssa.
Anteeksi, mutta..
Juttu jäi mietityttämään minua. Olen ollut tämän kaltaisissa tilanteissa usein. Olen nähnyt jollakulla toisella ihanan takin, korun, urheilutrikoot, tai jotain muuta siistiä, mutten ole tehnyt elettäkään selvittääkseni asiaa sen kummemmin, korkeintaan tuntenut hieman kateutta.
Tai olen saattanut pohtia hiljaa mielessäni, tehokkaan/kekseliään/järjestelmällisen/menestyksekkään naisen tavattuani, että miten hitossa hän tuon tekee. Jälkikäteen olen aina harmitellut, etten kysynyt vaikkapa sitä, kuinka hän pitää kaappinsa järjestyksessä.
Muutama vuosi sitten päätin muuttaa tapani. Mitä minä siinä häviäisin, että kysyisin, täysin tuntemattomaltakin: ”Hei anteeksi! Sinulla on ihana takki. Saako kysyä, mistä olet sen hankkinut?” Päinvastoin, jos joku kysyy minulta joskus vastaavaa, otan sen vain kohteliaisuutena, positiivisena asiana.
Niinpä esimerkiksi ollessani edelliskesänä Kroatiassa Splitin lentokentän vessassa ja nähdessäni eräällä naisella kauneimmat kultaiset sandaalit ikinä, marssin rohkeasti hänen luokseen käsienpesualtaiden kupeeseen ja kysäisin. Selvisi, että nainen oli ranskalainen, ja ostanut kultasandaalit Zarasta. Minä suuntasin seuraavana päivänä Suomeen saavuttuani Zaraan, ja tadaa! Kultasandaalit olivat minun.
Avaa suu, korvat ja sydän
Jos mielii saada jotain (mitä jollain toisella on), ei kannata jäädä kadehtimaan ja kyräilemään, tai märehtimään asiaa, vaan tarttua toimeen, olipa kyse sitten ihanasta ihosta, kultasandaaleista tai elämänsaavutuksista. Suunsa, ja toki myös korviensa avaaminen on parasta, mitä siinä tilanteessa voi tehdä. Se, että joku toinen on saavuttanut, hoksannut tai löytänyt jotain, ei ole meiltä pois. Päinvastoin. Me voimme oppia toisilta, niin menestyksen kuin täydellisen ihonkin salaisuuksia.
Kun kysymme, kuuntelemme ja opimme, voimme vaikuttaa omassa elämässämme niihin asioihin, joihin haluamme muutosta. Olemme jo silloin ottaneet ensiaskeleen kohti tavoitettamme, sitä, mitä haluamme saada tai saavuttaa. Enkä puhu nyt vain kultasandaaleista.
Olen päättänyt jatkaa rohkealla linjallani. Nykyään kysyn aina. ”Hei kuule. Miten sinusta on tullut menestyskirjailija? Kerrohan, miten sinä pystyt yhdistämään huippuhienon uran ja äitiyden?” Tai kuten eilen salilla: ”Anteeksi, mutta minkä videon tahtiin teit äsken vatsalihastreeniä? Näytti tosi tehokkaalta ja kivalta.” Tyttö, jota puhuttelin otti hämillään kuulokkeet korviltaan ja kertoi, että treeni oli Rebecca Louisen YouTubevideo. Rebeccalla on kuulemma loistavia ilmaisia treenivideoita, joiden tahtiin voi harjoitella. No niinpä näytti olevan, kun kävin katsomassa, ja YouTube-kanavan tilaamassa.
Sitä saa mitä tilaa ja kysyvälle vastataan. Varsinkin meidän naisten kannattaisi toistemme kadehtimisen ja dissaamisen sijaan keskittyä tukemaan toisiamme. Rohkeasti keskustelemaan, kysymään ja ihmettelemään vain. Minulla olisi moni asia elämässä mennyt ohi ilman tätä uteliaisuutta ja tuppautumista. Nyt olen pääsemässä siinä oikeastaan vasta vauhtiin.
<3 Anna
Lue myös edellinen postaukseni: Tavoitteena hyvä kunto ja vähemmän rasvaa? – Tee voimaa ja kestävyyttä eri päivinä.
Niin totta, ei kannata jäädä itsekseen pohtimaan, jos asiat selviäisi kysymällä.
Näin aikuisemmalla iällä, 38v., on ollut helpompaa kysyä ja kehua. Parikymppisenä koin vastaavanlaiset tilanteet noloiksi. En tiedä miksi. Nykyään ihmisten lähestyminen on huomattavasti luonnollisempaa ja ehdottomasti estottomampaa.
Jatketaan siis näin!
Kyllä! Jatketaan näin. Olet ihan oikeassa, ikäkin on vaikuttanut tähän. Kiitos kommentista. Anna
Hei, on pitänyt monta kertaa kysyä Sinulta ja nyt tämä kirjoituksesi jälkeen en enää jätä kysymättä. Miten ihmeessä hoidat hiuksiasi? Teet kunnon hikitreenejä, välillä varmaan useamman päivässä. Kuvissa hiuksesi aina ovat puhtaat ja kauniin tuuheat. Mitä tuotteita käytät ja miten? 🙂
Kiitos, olet monta kertaa kevään ja kesän aikana innostanut liikkumaan!
Ja se kylpyläreissupostauksesi Kemiönsaareen muistutti ihanan paikan olemassaolosta ja kävimmekin siellä pienellä porukalla.
Moikka! Kiitos viestistä. Pesen hiuksia usein, varmaan liiankin usein, mutta hikoilen tosi paljon päästäni 🙂 Mulla on ihan markettituotteet käytössä pesussa. Käytän aina hoitoainetta. Ennen föönausta laitan suolasuihketta(tuuheuttaa). Ja kuiviin hiuksiin lisäilen kuivashampoota.
Ihana kuulla, että löysitte tienne Kemiönsaarelle. Tosi kiva paikka! Ja mikä parasta, jos olen innostanut liikkeelle. Terkuin Anna