SEILAATKO ELÄMÄSSÄ PELKKIEN RAAMIEN POHJALTA?
*Sisältää mainoslinkkejä
Kuinka paljon meillä on oikeasti vain ympäristöstä opittuja kaavoja ja malleja? Kuinka paljon me toteutamme elämäämme ja päivittäisiä toimintojamme vain sen pohjalta, mitä olemme oppineet ympäristöstä sen sijaan, että tekisimme asioita sen vuoksi, miten oikeasti haluaisimme ne tehdä? Moni asia ja taoimintamalli on meille ihan itsestäänselvyys, mutta kun alkaa pohtimaan, miksi aikuisten oikeasti tiettyjä asioita pitäisi tehdä tietyllä tavalla, ei niihin välttämättä löydykään selkeää selitystä.
Pitää rakentaa tiettyä uraa, koska siihen on koulutus. Pitää herätä tiettyyn aikaan. Työt pitää aloittaa heti aamusta, ja lopettaa neljän pintaan. Pitää urheilla tietty määrä viikossa. Pitää pukeutua tietyllä tavalla, koska niin on opittu. Pitää opiskella ja kouluttautua tietyssä järjestyksessä, koska niin kaikki muutkin. No eipäs. Mitään ei ole pakko tehdä. Toki tiettyihin asiohin panostaminen voi olla järkevää, mutta kuinka paljon tekemilläsi asioilla on järkeä itsesi kannalta? Sen kannalta mikä oikeasti tekee sinut onnelliseksi ja tekee sinulle hyvää?
Tähän väliin pari kysymystä. Lue jokainen kysymys yksitellen, ja pohdi jokaista kysymystä hiljaa mielessäsi hetki, ennen kuin hyppäät seuraavaan.
Mitä haluat elämältäsi?
.
Mitä ihan oikeasti haluat elämältäsi, jos sinulla ei olisi mitään rajoitteita?
.
Entä jos kukaan ei odottaisi sinulta yhtään mitään? Entä jos sinun ei olisi “pakko” tehdä yhtään mitään? Millaisia päiväsi tällöin olisi?
.
Mitä jos kukaan ei välittäisi tippaakaan ulkonäöstäsi? Tekisitkö erilaisia valintoja tällöin elämässäsi, pukeutumisessasi, ravinnossasi tai treenissäsi?
.
Entä jos sinulle maksettaisiin kaikista maailman töistä X määrä palkkaa riippumatta, mitä se sisältäisi. Minkä työn valitsisit ja mitä työsi pitäisi sisällään?
Loppupeleissä asiat eivät ole ihan näin yksinkertaisia. Toisaalta ne silti voivat olla. Asioita on joskus ihan oikeasti hyvä pysähtyä miettimään ja pohtia, miksi asioita tekee ja mitä sekä miten oikeasti halauisi ne tehdä. Me jokainen olemme erilaisia. Meillä jokaisella on omat taustat, haaveet, elämäntilanteet, tahtotilat ja kiinnostuksen kohteet. Meitä kaikkia ajaa erilaiset asiat tässä elämässä eteenpäin. Tämän vuoksi meidän ei tarvitse eikä kuulukaan elää elämää siten, kuten naapurin Maija, Petteri-serkku tai oma isä tai äiti aikoinaan.
Kaavat ja rutiinit tuovat meille turvaa
Kaavoja ja rutiineita kuitenkin jossain määrin tarvitaan. Ne tuovat meille ihmisille turvaa ja tietyt asiat yhteiskunnassa vain synkronoituvat rutiinien avulla, vaikka teknologia on mullistanut hieman esimerkiksi ajan ja paikan merkitystä. Ihmismieli on kuitenkin taipuvainen rutiineihin ja opittuihin malleihin ihan jo siksi, että se pyrkii optimoimaan toimintaansa. On taloudellisempaa ja helpompaa toimia kaavojen ja jo opittujen mallien pohjalta, kun ei tarvitse tuhlata aivokapasiteettiään jokaisen asian analysoimiseen, pohtimiseen ja jatkuvaan valitsemiseen.
On siis helpompaa ajatua tietyllä tapaa automaatiolle kuin pohtia jokaista liikettään ja toimintaansa joka ikinen hetki tai kyseenalaistaa päivittäin sitä mitä tekee ja miksi tekee, ja voisiko tämänkin kaiken tehdä eri tavalla. Pohtiminen ja analysointi liiakseltaan voikin olla melko kuluttavaa. Sopivalla annoksella siitä voi kuitenkin olla paljon hyötyä, ja viedä lähemmäksi sitä itsensä näköistä elämää.
Ovatko kaikki kaavat kuitenkaan tarpeellisia?
Itse näin yrittäjänä olen paininut paljon sen kanssa, että miten minun kuuluisi ja pitäisi työtäni tehdä. Onko okei, jos jonain aamuna katson herätessäni jakson Netflixistä, ja aloitan sitten vasta hommat, jos saan kuitenkin päivän askareet tehtyä? Onko okei, jos otankin keskellä arkea otan irtioton vaikka teinkin koko viikonlopun töitä? Onko ok tehdä töitä läppärillä peiton alla sängyssä? Onko okei olla noudattamatta kasista neljään ja maanantaista perjantaihin sykliä?
Tämän kanssa kamppailu on sinänsä hieman ristiriitaista, sillä tiedostan silti tekeväni töitä enemmän kuin riittävästi ja nipistäväni jatkuvalla syötöllä viikonlopuista tai lomista (toki ihan omasta päätöksestäni). Mutta tämä on yksi esimerkki siitä, kuinka tiukkaan ja rajusti ympäristöstä opitut toimintamallit ovat iskostuneet meidän mieliimme.
Ennen kuin edes tähän pisteeseen pääsin, niin kamppailin paljon sen kanssa, että millä ylipäätään on okei itsensä elättää. Onko okei, että diplomi-insinöörin koulutuksella elättäisin sittenkin itseni bloggaajana tai somevaikuttajana? Onko okei, että päästän irti aiemmista urahaaveistani ja vaihdan suuntaa 20 vuoden koulutien lopulla? Onko okei, että siirrän tämänkin jälkeen painopistettäni toiseen intohimoni kohteeseen eli urheiluvalmennukseen?
Säännöt estävät oppimasta
Tietyissa tapauksissa liialliset kaavat ja säännöt estävät meitä oppimasta ja kehittymistä sekä saattavat blokata meiltä itsensä kuuntelun ja sen oppimisen. Mitä esimerkiksi treenaamiseen ja syömiseen tulee, niin liian jähmeä ja sääntöihin perustuva toteutus voi estää meiltä kehon ja mielen signaalien kuuntelun ja tämän oppimisen. Tietty määrä treeniä viikossa tai tietyt ateriat tiettyyn aikaan päivästä. Siihen ei paljon joustoa ja itsensä kuuntelua välttämättä mukaan mahdu, jos näitä pidetään rikkumattomina raameina, joista poikkeaminen tietää epäonnistumista.
Säännöt myös estävät löytämästä oikeasti sitä itselle sopivinta toimintamallia oli sitten opiskelusta, työskentelystä, elämän eteenpäin viemisestä, treenaamisesta, parisuhteesta, syömisestä tai hyvinvoinnista. Toki aina tietyistä raameista ei ole joka tapauksessa mahdollista joustaa. Kuitenkin niissä asioissa, joissa oikeasti joustovaraa olisi, niin sääntöjä ei kannata väkipakolla keksiä ja noudattaa.
Joskus voi olla hyvä kurkistaa boksin ulkopuolelle
Jokin aika sitten järkytyin hieman, kun eräs bloggaaja avasi työpäivänsä kulkua. En niinkään järkyttynyt sen sisällöstä, vaan siitä, miten tähän reagoitiin. Kritisoitiin sitä, ettei ole oikeaa työtä, jos kesken päivän voi tyhjentää astianpesukoneen tai käyttää koiran lenkillä. Nostettiin sitä, että oikeassa työssä kyllä joutuu uhraamaan aikaa läheisiltään ja ei voi tehdä asioita niin kuin haluaa. Kuka näin on sanonut? Jos tuo itselleen leivän pöytään ja maksaa veronsa ketään vahingoittamatta, niin miksi tämä olisi väärin? Ei kaikkien tarvitse toimia samoin.
Elämässä ei saa pisteitä siitä, kuka noudattaa tiettyä mallia kaikkein tiukimmin tai tekee eniten epämiellyttäviä asioita. Jokaisella on kuitenkin jossain määrin vapaus valita ja ainakin yrittää tehdä elämästään sellaista kuin sen haluaisi olevan. Kaikkea kuitenkaan ei voi koskaan saada, ja se on fakta, että minkä tahansa eteen joutuu tekemään valintoja. Mikään ei ole aina sitä, miltä se saattaa päällisin puolin näyttää. Ei sekään ole aina ruusuilla tanssimista, että on itsensä herra. Joskus ja joillekin jonkun muun luomat raamit voivat tuntua helpottavilta.
Toppatakki: TÄÄLTÄ*
Uggit: TÄÄLTÄ*
Ja kyllä. Kaavoista ja malleista irtipääseminen voi olla aivan helkutin pelottavaa ja tuntua jopa mahdottomalta (been there done that). Pelon sekaisin fiiliksin olen itsekin aivan helkutin rajuja muutoksia tehnyt elämässäni toteuttaakseni unelmiani sekä myös vaihtoehtojen puutteen pakosta. Nyt tänä vuonna haluan koko ajan vielä vähän enemmän päästää irti tarpeettomista säännöistä elämässä tai työnteossa, ja elää itseni näköistä sen elämää. Tehdä asioita vielä enemmän itseni takia. Siksi, että haluan ja toteuttaisin itseäni. Ei sen takia, että jotain “pitäisi” tehdä.
Kaikkien ei kuitenkaan kuulu heittää elämäänsä risaiseksi. Osalle tietyt raamit ja rutiinit toimivat suorastaan loistavasti, ja silloin niiden mukaan kannattaakin elää ja nauttia sen tuomista ja mahdollistavista asioista. Joskus on kuitenkin hyvä pohtia, että miksi juoksee tiettyjen tavoitteiden perässä ja miksi tekee niitä asioita, mitä nyt tekee. Tekeekö niitä vain siksi, että on oppinut niin tekemään vai siksi, että oikeasti haluaa näin tehdä. Parisuhteessa, työssä, treenissä tai elämässä ylipäätään.
Juuri sun näköistä viikonloppua!
LUE MYÖS:
Haluatko menestyä vai kitistä?
EDELLINEN JUTTUNI:
7 x Miten saada vaihtelua salitreeniin?
♥ MUUALLA: ♥
PROVE-valmennukset // YouTube // Bloglovin // Instagram
En kestä kuinka viisaasti osaat ajatella ja vieläpä kirjoittaa sen ymmärrettävästi. Niin timanttinen teksti taas! Oot maailman paras bloggaaja! Ihanaa alkanutta vuotta sulle. 🙂
Siis herranisä! KIITOS sulle aivan ihanista sanoista! Aivan ihanaa alkanutta vuotta myös SULLE! <3
Tämän asian kun hiffaa, niin elämä muuttuu valtavasti! Ainakin oma itsetunto ja varmuus on noussut huimasti, kun oon opetellut tekemään juuri sitä mitä MINÄ haluan. Kysyn aina itseltäni, että onko tämä sellainen asia mitä haluan tehdä ja jos ei ole niin en tee. Alussa tän taidon oppiminen on vaikeaa, kun on tottunut nimenomaan siihen “näin tämä tehdään”, mutta pikkuhiljaa sitä muuttuu paremmaksi tässäkin asiassa. Ei se joka kerta ole helppoa, mutta aina vähän helpompaa.
Pidin kaksi välivuotta, ostin ensin auton, sitten vasta muutin omaan kämppään, opiskelin itse kustantamani pt-paperit ja totesin ettei se olekaan minun juttuni, jätin yhden koulutuksen kesken, kun totesin ettei oo mun juttu ja aloitin uuden koulutuksen… En juo alkoholia, opiskelen miesvaltaisella alalla, vietän mielummin lauantai-illat kotona kuin baarissa tai muualla riehuessa, en syö joulukinkkua vaikka anoppini tarjoaisi sitä, hehe… vaikka mitä sellaista olen uskaltanut tehdä mistä kaikesta olen kuullut vähintään yhden “olet outo kun et tee näin vaan noin”-kommentin.
Elämä on paljon helpompaa kun ei anna muiden mielipiteiden vaikuttaa millään lailla omiin tekoihin. Ei ole pakko mukautua muiden muotteihin. Kunpa vaan kaikki uskaltaisivat ottaa ohjat omiin käsiinsä elämässä.
Jos olisin jättänyt pt-koulun käymättä koska minulle sanottiin, ettei se ole kunnon koulutus, niin miettisin edelleenkin, olisiko se olisi ollut mun ala. Jos oisin jättänyt omat poliisihaaveet siihen, kun yksi sukulainen sanoi että eikös se ole kamalan miesvaltainen ala ja “älä sitten unohda naiseuttasi”, niin eläisin tällä hetkellä todella tylsää ja minulle sopimatonta elämää.
Ja pahimmathan on ne omat päänsisäiset “näin tämän on oltava”-ajatukset. Pienistä teoista se lähtee. Pesee vaikka hampaat pari kertaa keittiössä vessan sijaan aluksi ja pikkuhiljaa voi siirtyä suurempiin muutoksiin 😉
Vitsit miten huikea ja mielenkiintoinen kommentti!! Siis mäkin oon monesti luullut oivaltaneeni tämän, mutta jossain vaiheessa on tullut otettua pieniä huomaamattomia takapakkeja tai vastaavasti olen huomannut, että on tullut otettua vain yksi steppi moniulotteisesta asiasta. Ei se kanssa helppoa ole, mutta koko ajan siitä on ehkä tullut helpompaa, ja tietyt aiemmat isot mullistusaskeleet ovat jo itselle nykyään ihan itsestäänselvyyksiä.
Tuo on myös niin asiaa, että pienistä askeleista voi lähteä liikkeelle. Jos itselle omien sääntöjen rikkomista on se, että pesee ne hampaat keittiössä, niin sillä pääsee jo alkuun! Ei sitä suoraan tarvitse vetää hommaa risaiseksi, mutta jostain voi ja kannattaakin aloittaa. 😀