Miksi luovuin tavoitteistani?
Miksi tämä sairaus ei jätä minua rauhaa? Ai joo. Minulla on krooninen sairaus, joka kulkee kanssani koko loppuelämän. Minulla sairaus, jonka kulkua ei kukaan pysty ennustamaan. Minulla on sairaus, johon ei ole parannusta ja jonka etenemistä toivottavasti pystytään hidastamaan lääkkeillä. Lääkkeillä, jotka eivät tule ilman sivuvaikutuksia. Näin kiteyttäen voisi sanoa, että aika huonot kortit elämä on antanut pelattavaksi. Eikö? Tänään taas tuntuu siltä ja aika kovaa.
Bäng, bäng – MS-tauti osaa aina yllättää
Pitkän sairasloman jälkeen olen ollut kokeilemassa työtä. Aloitettiin hiljoksiin 4 tunnilla päivässä 4 viikon ajan. Työtehtävä on uusi, koska tämä vihulainen sairauteni on vaikuttanut toimintakykyyni niin, etten pysty enää turvallisesti tekemään entistä työtäni. Uusi työ on mukavaa ja mielenkiintoista. Juuri sellaista työtä, jota ajattelinkin pystyväni tekemään MS-taudin tuomista rajoitteista huolimatta. Nyt edessä on tuntien nosto ja BÄNG…mitä tekee MS-tauti viikonlopun aikana? Jaloista alkoi lähteä voimat lauantaina. Kauppareissulla alkoi huimata niin kovasti, että meinasin pökertyä kahdesti. Soitin puolisolle kotipihasta, että tulee taluttamaan minut sisälle, koska en uskalla kävellä alle 10 metrin matkaa itse.
Eilen koko maailma on parinkymmentä astetta vinossa vasemmalle. Jalat olivat hyytelöä. Tänään toisen silmän takana on pistävä kipu. Kiitos vain MS-tauti. Tätähän minä juuri tarvitsin… vai yritätkö sinä kertoa minulle jotain?
Tavoitteet uusiksi
Elämä ei ole mennyt viimeisen puolentoista vuoden aikana lainkaan, niin kuin minä odotin sen menevän. Ehei. Suunnitelmissa oli lisäopinnot ja ehkä jopa uran vaihtuminen. Minun piti tehdä jotain merkittävää ja suurta. Ei olla kahlittuna valtaosaa ajasta neljän seinän sisällä. Kadehdin niitä #mseipysäytäminua/#msdoesntstopme- ihmisiä, jotka MS-taudista huolimatta tekevät kaikkea sitä, mitä terveet. Minun kohdallan MS-tauti ei tunnu tekevän mitään muuta kuin on minun ja tavoitteitteni välissä. Voisin jatkaa taistelua, mutta tähän saakka se on yhtä onnistunutta kuin taistelu tuulimyllyjä vastaan.
Olisiko niin, että en ole suhteuttanut omia tavoitteitani sairauden mukaiseksi?Onko tavoitteeni edelleen sen suhteellisen terveen ihmisen tavoitteita?
Tavoitteeni oli kohtalainen palkkapussi. Käy koko ajan yhä todennäköisemmäksi, että sitä en koskaan saavuta. Sen mukana menee monet haaveet matkustelusta ja hankinnoista. Pienellä eläkkeellä pysytään kotona. Tavoitteena oli menestyä. Missä? Siihen en osaa edes vastata. Maineen ja pätemisen tavoite on epämääräinen ja oikeastaan aika järjetöntä egon hivelyä. Nyt kun tarkemmin ajattelee, niin siinä ne tavoitteet olivat. Ne ovat tavoitteet, joissa vallitsee kovat arvot ja raha. Arvot, joista olen tietoisesti yrittänyt pyrkiä eroon viime vuosien aikana, mutta joista on hankalaa irrottautua.
Mitä muutoksia MS-tauti sitten toi ja miten se on vaikuttanut tavoitteisiini?
En osaa keksiä kuin pari tavoitetta, jotka minulla nykyään on. Haluan sisälleni sellaista seesteisyyttä, että sitä ei oma terveys ja muut elämässä tapahtuvat asiat pysty murtamaan. Hidasta elämää kotipuolessa kun voimia ei ole lähteä juuri minnekään – aika idyllinen tilaisuus juuri sen seesteisyyden harjoitteluun. Haluan myös oppia elämään niukasti – ai jai, ne pienet tulot jo pakottavat siihen. Olen huomannut, että voimani loppuvat todella nopeasti kun yritän pysyä vielä kovia arvoja vaalivien tavoitteideni parissa. Uudet tavoitteeni puolestaan ottavan huomioon minun voimavarani MS-taudin kanssa. Ne ovat myös tavoitteita, joihin oma arvomaailmani istuu paremmin.
En suostu edelleenkään uskoman elämän sattumanvaraisuuteen
Uskon, että minulla on MS-tauti sen vuoksi, että minun täytyy oppia jotain tärkeää. Se oppi tulee kantapään ja kivikkoisten teiden kautta. Se tulee kivusta ja siitä, kun minusta tuntuu, että elämä kolhii. Ehkä sen tarkoitus onkin rikkoa minut niin, että minut voidaan rakentaa uudelleen – juuri siksi ihmiseksi, millainen minun olisi aina pitänytkin olla.
Seuraatko blogia jo somessa?
Instagramissa @mariaisstrongblog ja Facebookiiin tästä
**********
Blogin suosituimpia postauksia:
Mitä kaikkien tulisi tietää fatiikista eli äärimmäisestä uupumuksesta?
7 asiaa, mitä ei kannata sanoa kroonisesti sairaalle
Miten järjestää juhlat, kun vaivana on uupumus? (vastaus saattaa yllättää)
Olen käynyt niin samoja tunteita, jo lähes 20 vuotta sitten. Itse sairastuin lihastautiin , jonka etenemisestä ei voitu ennustaa. Innoissani aloitin työkokeilut ja ehdin jo miettiä opiskelua ym. ja iloita siitä, että teen jotain tuottavaa taas, kunnes… sitten makasin sairaalassa viikon ja haettiin uusia lääkkeitä edellisten rinnalle. Joka kerta tuntui, kuin olis polvilleen lyöty ja siitä maahan. Ihmismieli jaksaa olla toiveikas aika pitkään, kunnes tulee se tilanne, että on pakko kohdata tosiasiat ja pudottaa ne tavoitteet huomattavasti alemmaksi. Eläke on surkea, mutta olen elossa ja ehkä paremmassa kunnossa jos olisin puurtanut väkisin, syönyt enemmän lääkkeitä ja samalla tuhonnut lihaksiani. Nyt olen päättänyt nauttia “pienesti” maailmassa on kuitenkin paljon asioita mistä voi vielä nauttia. Minä ehdin saada lapsia ennen sairastumista, joten nyt olen saanut pari lastenlastakin ilahduttamaan elämääni. Äänikirjat, kuunnelmat ja podcastit kuuluvat lähes joka päivään, kuuntelen niitä samalla, kun teen ruokaa (hitaasti) tai käsitöitä (liikaa!). Tulevaisuutta ei koskaan tiedä, mutta nyt on tänään 🙂 Voimia sinulle ja kaikkea hyvää roppakaupalla!
Kiitos tästä kommentista. On niin Mukavaan kuulla muiden kokemuksia kroonisen sairauden kanssa elämisestä. Vertaistuessa on voimaa 🧡
Kannattaa ehkä kokeilla VHH-ruokavaliota eli viljatuotteet kokonaan pois ruokavaliosta. Viljatuotteet aiheuttavat muun muassa MS tautia. Toki on muitakin syitä, mutta kokeilu ei varmasti mene hukkaan .http://monkeyfood.net/…/10/28/miksi-vilja-ei-sovi-ihmiselle/
Kiitos kommentista. Viljatuotteet on ollut poissa, mutta en valitettavasti huomannut vaikutusta MS-tautiin millään tavalla.