Paluu koulunpenkille! – Vaiko sittenkään?
Olen ollut reilun vuoden virkavapaalla opettajan työstäni turkulaisesta lukiosta. Tänään kävin koululla kääntymässä ja nuuhkimassa tulevaa, sillä PALAAN KOULUUN ensi elokuussa. Silloin tulee täyteen kokonaiset 1,5 vuotta pois opetustehtävistä. Paluu tulee olemaan kuitenkin hyvin erilainen, mitä alunperin suunnittelin.
Kulunut breikki vakihommista on mennyt vauhdilla. Kun hyppäsin pois koulumaailmasta, en tiennyt, mitä tuleman pitää. Suunniteltu vuoden poissaolo venyy nyt hieman pidemmäksi. Moni on kysellyt, että lopetanko opettajan työt kokonaan? Palaanko kouluun enää lainkaan?
En lopeta, ja kyllä palaan, mutta en sillä tavalla, mitä ehkä alunperin olin ajatellut.
Aamutreenejä ja lounaslenkkejä
Olen nauttinut vaihtelusta, jota kulunut reilu vuosi on tarjonnut. Aikatauluttomuus on mahdollistanut omien päivien ja viikkojen suunnittelun pitkälti oman pillin mukaan. Olen treenannut aamuisin ja tehnyt sitten töitä joko toimistolla tai kotona.
Kotona työskentelyssä on ollut puolensa: olen ollut paikalla, kun lapset tulevat koulusta kotiin. Tämä on ollut aivan mahtavaa! Olen voinut laittaa lapsille välipalaa ja jatkaa sitten töitä. Toisaalta olen viimeisen vuoden aikana myös reissannut paljon.
On ollut kertakaikkiaan ainutlaatuista, kun yhteistä aikaa myös miehen kanssa on löytynyt vaikkapa keskeltä päivää. Hänkin on yrittäjä ja kotikonttorilla työskentelymme on monesti katkaissut kävelylenkki kesken päivän vaikkapa Ruissalossa. Yhteiset joogahetket tai lounaat ovat olleet arjen luksusta.
Paluu kouluun
Elokuussa palaan kouluun, ja olen todella onnellinen, että tulevassa työtilanteessani pystyn yhdistämään ideaalilla tavalla vanhan ja uuden. Minun on mahdollista pitää opetustuntien määrä maltillisena, jotta voin jatkaa myös muita töitäni: valmentamista, kirjoittamista ja muuta sisällöntuottoa, sekä olla mukana My Body & Balance -studion toiminnassa ja hyvinvointimatkojen järjestämisessä.
Suurin ja mullistavin asia syksyllä tulee kuitenkin olemaan se, miten opetustyöni tulee muuttumaan.
Liikkamaikka
Olen opettanut 15 vuotta psykologiaa, uskontoa sekä terveystietoa. Syksyllä tämä muuttuu. Tulen nimittäin opettamaan ensi syksystä lähtien LIIKUNTAA lukiolaistytöille. Olen tästä mahdollisuudesta todella innoissani. Perus-liikuntakurssien lisäksi ohjelmassa on myös lukion kakkosluokkalaisten valmentaminen vanhojen tansseihin.
Vanhojentanssit saavat minut kuitenkin lähinnä tirskahtelemaan, koska en ole suoraan sanottuna tanssijatyyppiä. Onneksi poikien liikunnanopettajamme on tanssin (ja aerobicin) ammattilainen, joten olen itsekin erinomaisessa ohjauksessa. Ja onneksi tanssiin tarvitaan aina kaksi 🙂 Lisäksi lukkarissani on myös jonkun verran psykan kursseja.
Odotan syksyä innolla, mutta nyt nautin vielä vapaammista aikatauluista, koti- ja kahvilakonttoreista, aamulenkeistä sekä yhteisistä hetkistä mieheni kanssa. Tällainen irtiotto taitaa olla ainutkertainen mahdollisuus elämässä. Onneksi otin sen, mutta kyllä työkavereita ja opiskelijoita on oikein jo IKÄVÄ.
<3 Anna
Lue myös edellinen postaukseni: Ulkopuolinen nainen ja Hampaiden valkaisu – Miten hymyn kävi?
Ihan mahtavaa, onnea uusiin tuuliin <3!
Nää sun jutut toimii loistavasti myös liikuntatunneilla, testattu on ;). Ja mitä tanssimiseen tulee, muullakin on ollut tanssitunneilla loistava opepari ja olen oppinut itse siinä sivussa ihan huikeasti. Ei kaikkea tarvi itse osata ja se saa myös oppilaat yrittämään rohkeasti kun ne tajuaa että opekin sekoilee välillä askelissa eikä aina pääse ponnistamaan riman yli. Susta tulee ihan huikea liikunnanope <3
Kiitos Tanja! Ja hyvä kuulla, että mun ”jumppia” vois soveltaa myös liikkatunnilla 🙂 Mä lähden sillä asenteella, että tekemällä oppii ja tärkeintä on, että saisin innostettua ja levitettyä liikunnan iloa. Sun palaute on ihana.
Kuulostaa tosi hyvältä! Olen itse kotona lasten kanssa nyt ja pää kuumana olen pohtinut, miten voisin muuttaa työkuvioita kun työhönpaluun aika koittaa. Työni on vaativaa, kiireistä ja ylikuormitettuakin. Haluaisin niin muutosta, mutta en tiedä mitä. Olet rohkeasti hypännyt muutosten siiville. Se on ihailtavaa!
Kiitos viestistä. Ymmärrän todella hyvin. Uskalla unelmoida ja hypätä uuteen. Mä olen oppinut, että se kannattaa. Jotenkin on nähnyt liikaa ympärillä työhönsä väsyneitä ja kypsyneitä ihmisiä, enkä itse halua elää niin. Työ vie kuitenkin niin ison osan elämästä. Toivottavasti se Sun oma polku löytyy 🙂 Ihanaa kesää! Anna