Kun mies KonMarittaa

Sain viestin mieheltäni ollessani Italian treenileirillä. Meillä kotona oli käynnissä suuri puhdistus, tai KonMaritus, kuten hän itse projektia kutsui. Kahdeksan jätesäkillistä roskaa, mutta vielä useampi laatikko ja säkillinen kierrätykseen menevää tavaraa. Kun kysyin, mitä roskiin menevissä pusseissa on, sain vastaukseksi “sun treenivaatteita tietysti.” Otin tämän huumorilla.

Karsiminen tekee hyvää

Olen mielissäni siitä, että Jaakko on innostunut karsimaan kamojamme. Olemme asuneet yhdessä parikymmentä vuotta, joten tavaraa on todenteolla kertynyt. Astioita, paperiroskaa, purkkia ja purnukkaa, keramiikkaa, lasten leluja, vaatteita, koruja ja niin edelleen. Kaikki sellaisia, mitä ei ole käytetty enää vähään aikaan, mutta ne ovat jääneet pyörimään nurkissa ja kaapeissa.

Kaikkein suurin puhdistus oli kohdistunut keittiöömme. Sieltä KonMari vei paljon astioita, joita meille on vuosien varrella kertynyt, mutta joita ei ole kuitenkaan tullut käytettyä. Laatuposliinia ja käyttötavaraa.

Sain myös Italiaan kuvan keittiön muuttuneesta järjestyksestä: pöytä ja vanha puusohva olivat vaihtaneet paikkaa. Yllätys oli suuri, kun pääsin reissultani kotiin: meille oli myös ilmestynyt uusia huonekaluja. Itseasiassa kaikki “uudet huonekalut” olivat melko vanhoja. Mieheni rakas harrastus on kerätä designkappaleita nettihuutokaupoista.

Kotiimme, meille uusina huonekaluina päätyneiden, Yrjö Kukkapuron pikkukarusellinojatuolien istuinosat olivat melko huonossa kunnossa, niiden nahka on kärsinyt käytössä, mutta käynti lähistöllämme sijaistevassa verhoomossa ratkaisi tilanteen. Sieltä luvattiin tulla meille kotiin paikanpäälle käymään ja tekemään arvio, mitä tuolien entisöinti ja korjaus maksaa ja miten se  kannattaa tehdä tyylillä. Yleensä Jaakko antaa huonekalujen ajan näkyä, mutta tässä tapauksessa istumaosa täytyy uusia.

Tavaroilla on tarinansa – osa joutaa kirppikselle

Meidän kotoamme ei löydy montaa uutta huonekalua. Sisustuksemme on sekoitus eri vuosikymmeniä. Tykkään ajatuksesta, että kaikilla huonekaluilla on oma tarinansa kerrottavanaan. Keittiön puusohva on Jaakon mummin häälahja meille. Sohva on alunperin hankittu jo edesmenneen mummin Tornion kotiin, josta mummi raahasi sohvan mukanaan muuttaessaan työn perässä Helsinkiin.

Ruokapöytämme on myös häälahja, ystäviltämme ja on kestänyt kaikki nämä vuodet. Suurin osa kotimme tauluista on vanhoja, samoin esimerkiksi olohuoneemme sohva, joka tuli aikoinaan huonokuntoisena ensimmäiseen yhteiseen kotiimme.

Kierrättäminen on paitsi kaunista, myös kestävää ja ympäristöystävällistä. Toki meiltä löytyy Ikean kamaakin, mutta olemme huomanneet, että maksamalla huonekaluista hieman enemmän tai ostamalla vanhoja, hyvin tehtyjä huonekaluja, säilyvät ja kestävät tavarat käytössä kauemmin.

Ensi viikonloppuna suuntaamme Turun Kårenille kirppikselle myymään mieheni KonMarituksen tuloksia. Tyttäreni on kirppispäivästä erityisen innoissaan, koska hän pääsee tiskin taakse hommiin. Minä ajattelin vielä käydä oman vaatekaappini läpi ja valita myyntiin hyvää tavaraa, joka voisi löytää uuden kodin jonkun toisen vaatekaapista.

Toivottavasti nähdään sunnuntaina Kårenin kirppiksellä!

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni: Uudet silmälasit ja aurnkolasit – Turhamaisuutta vai välttämätön hankinta?