Elämä muuttuu täydellisesti – askel kerrallaan

Tammikuu on elämäntapamuutosten sesonkia, mutta minä istun parhaillaan keittiössä marmeladirasian kanssa. Miten tässä näin kävi?

Suomalaiset aloittavat taas vuoden alussa laihduttamaan ja kuntoilemaan. Kovinkaan moni ei tee päätöstä elämänmuutoksesta tammikuussa ensimmäistä kertaa, vaan aloitettu on ennenkin. Ja silti ollaan taas samassa lähtötilanteessa. Tai jopa sen yli.

Marmeladirasia

Istun siis parhaillani kotona pöydän ääressä tietokoneella ja kirjoitan. 15 cm päässä koneestani on 500g:n marmeladirasia. Rakastan marmeladeja, mutta koska söin juuri täyttävän ja monipuolisen aterian ei minun tee mieli napostella sokeria.

Sen sijaan tiedän, että jos a) olisin syönyt aamulla ja päivällä huonosti/liian vähän, nuo sokeripallerot suorastaan lentäisivät suuhuni tai b) jo olisin täysin kieltänyt karkit itseltäni, himoitsisin marmeladeja niin paljon, että olisi kidustusta pysyä niistä erossa.

Lisäksi tiedän, että sokerin syöminen saa oloni kurjaksi, vaikka suussa täydellisen pehmeä ja makea marmeladi maistuukin pienen hetken hyvältä. Koin tämän viimeksi joulun sokeriövereissä, mutta entä sitten? Se oli hyvä muistutus!

Tässä hetkessäni, keittiön pöydän ääressä, käteni ei vaivihkaa käväise minuutin välein karkkipurkissa. Samalla on mahtava huomata, ihan käytännössä, kaksi tärkeää ohjenuoraani: syö säännöllisesti ja vältä liiallista rajoittamista ja kieltoja. Silloin napostelun ja herkkujen himo pienenee.

Laihduttelun ABC -CBA

Itse en pidä ajatuksesta, jossa “laihdutellaan milloin kesä- ja milloin joulukiloja”. Tähän laihdutteluun ja sen myötä myös jojoiluun saa helposti tuhlattua koko elämänsä, kun saman ajan, ja koko loppuelämän, olisi voinut nauttia hyvästä fiiliksestä kehossa ja mielessä. Ilman kuureja. Mikä siinä sitten on, että ensin lihotaan, sitten laihdutetaan ja taas lihotaan?

Luin joulun jälkeen Jenny Belitz-Henrikssonin uuden kirjan Uuteen Nousuun – löydä energisempi elämä(Tammi). Jenny teki itse elämänmuutoksen – klassisesti uutena vuonna – 2016, mutta Jennyn muutos on ollut pysyvä. Vuodenvaihde voi siis todistetusti olla ihan hyvä ajankohta aloittaa, vaikka kyynikot tuomitsevatkin uudenvuoden lupailijat ja toteavat, että helmikuussa viimeistään taas salilla saa treenata rauhassa.

Uuteen nousuun -kirja kuvailee osuvasti Jennyn matkaa energisemmäksi, paremmin voivaksi ja myös pysyvästi kevyemmäksi. Sain kirjaa lukiessani useita oivalluksia, kuten sen, että elämänmuutoksen ei pitäisi olla mitenkään vaikeaa, hankalaa tai kidutusta.

Ensimmäinen askel ei siis todellakaan ole se vaikein! Kun tästä ajatuksesta päästään eteenpäin, voikin todeta, että miksi en aloittaisi juuri NYT, tässä hetkessä, seuraavan valinnan edessä tekemään pieniä asioita oman hyvinvointi eteen. Ja siinä se juju onkin: jokapäiväiset pienet valinnat ja askeleet merkitsevät, ei elämän kertamullistus, johon into lopahtaa ennen, kuin loppiasta on keretty viettää.

60%

Jenny kertoo, ettei ole kertaakaan nähnyt nälkää tai kieltänyt itseltään mitään sinä aikana, jona häneltä putosi 20kg. Toisaalta hän toteaa myös, että painonpudotuksen ja elämänmuutoksen jälkeen ei voi (eikä halua!) koskaan enää palata vanhoihin tottumuksiin.

Jaan Jennyn kanssa vahvasti myös ajatuksen siitä, että on ihanaa, kun liikunta ja treenit ovat jotain sellaista, jota oikein odottaa, ei jotain, mitä olisi “pakko tehdä”.

Suomalaisista 60% on ylipainoisia. Se on paljon. Meiltä ei puutu tietoa siitä, miten tulisi syödä ja liikkua, siitä ei ole kyse. Mistä sitten on kyse? Tuskin voimme syyttää pelkästään hiilareita, laiskuutta, pimeää talvea tai autoilua. Kyse on kokonaisuudesta, mutta hyvin paljon meidän omasta mielestämme: asenteista, tottumuksista, tunteista, ennakkoluuloista ja vaatimuksistamme itseämme kohtaan.

Yhtä kaikki. Näin tammikuussa luvataan taas parantaa tavat ja lähteä kaidalle polulle, mutta valitettavasti usein liian kaidalle. Sen sijaan, että kärsimättöminä ja malttamattomina haluaisimme mulle-kaikki-heti-nyt -tuloksia, ja tarttuisimme ensimmäiseen vastaantulevaan lupaukseen “helposti miinus kymmenen kiloa -dieetistä”, olisi ymmärrettävä, että me itse olemme vastuussa siitä, missä kuosissa olemme uutena vuonna 2020.

Extreme makeover

Yksi vuosi on melko hyvä aikajänne elämänmuutokselle, ei 8 viikkoa. Täydellinen muutos on mahdollista nopeastikin, kuten telkkarin ihmedieettiohjelmat kertovat, mutta pysyvä muutos kulkee käsikädessä maltin, kärsivällisyyden ja ajan kanssa. 

Minä olen syönyt tätä kirjoittaessani kaksi marmeladia. Rasia on edelleen tuossa nenän alla. Herkut eivät huuda nimeäni, eikä minun ole vaikeaa tyytyä kahteen. Tasapainon löytäminen syömisen (ja juomisen), liikunnan ja unen/levon välille on yllättävän yksinkertaista.

Elämää ei kannata lähteä muuttamaan itseinhon ja kurittamisen kautta, vaan itsensä hellimisen, hyvän tekemisen ja rakastamisen kautta.  Askel kerrallaan. Mutta jo tänään, ei ensi maanantaina.

<3 Anna

Tästä linkistä pääset katsomaan haastatteluni tämän aamun YLE:n Aamu-tv:ssä. Kesto 7min ja aihe: uuden vuoden kevyempi elämä.

P.s. Suosittelen Jennyn kirjaa lämpimästi. Se löytyy myös äänikirjana.

Lue myös edellinen postaukseni: En haluaisi elää kenenkään toisen elämää