Puhe kehittyy kohisten

Leon puhe kehittyy tällä hetkellä kovaa vauhtia! Hetki sitten ei tullut sanoja lainkaan ja nyt yritystä tuntuu olevan ihan kamalasti! Ei meinaa äitikään pysyä kehityksessä mukana enää. Leolla on paljon sanoja, jotka eivät aivan kuitenkaan ole “oikeita”. Silti ne tulevat aina saman asian äärellä, samaa tarkoittaen – joten kai ne silloin jonkinlaisiksi oman kielen sanoiksi lasketaan? Sen lisäksi elekieli meillä on hyvin vahvaa edelleen ja tuntuu jopa vahvistuvan vain puheen ohella!

Leikeissä alkaa olla etenevämpiä ja niissä alkaa toisinaan olla jo jonkinlaista juonta. Eläimet saattavat äännellä, pyydetään hauvaa, päristellään autoilla tai kukkaa laittaessa sanotaan “kukka”. Toki leikeissä on muutenkin koko ajan enemmän ja enemmän ns. tarinaa ja etenemistä, vaikka puhetta on vasta joitakin sanoja. Ikä kuitenkin alkaa tuomaan mm. duploleikkeihin paljon sisältöä. Voidaan rakentaa talo, ihmiset ajavat autoa ja auton kyytiin menee koira, rakennetussa talossa syödään pöydän ääressä ja talon pihalle rakennetaan piha keinuineen sekä kukkineen. Ja tähän tosiaan lisänä ääntelevät autot, yksittäiset sanat jne – ihanaa! On huippua huomata, kuinka se ymmärtäminen myös kasvaa samalla 🙂

Mopot ja moottoripyörät; lelut ja oikeat, ovat nyt todella kova sana. Niitä matkitaan päristelemällä ja aina täytyy saada kaikki lähellä olevat huomaamaan, että nyt on nähty mopo! Leo osaa joka kerran mopon nähdessään myös elein kertoa, että sitä ajaessa tarvitaan päähän kypärä.

Aaaa-aaaa tietyllä painotuksella tarkoittaa kaikkia
isompia autoja; kuorma-autot, roska-autot, rekat jne. Sen lisäksi nämä
samaiset autot + traktorit, pakettiautot jne sanovat myös
piip-piip-piip. Sitten on tietysti hälytysajoneuvot, jotka sanovat
piipaa-piipaa.

Vaatteista ja niiden nimistä ollaan erityisen kiinnostuneita; noin sata kertaa päivässä käydään läpi mitä on päällä. Välillä sieltä on lähellä jo tulla pipo, lippis tai takki sanoina, mutta näyttämälläkin pääsee pitkälle. Uskon kuitenkin, että pian on vaatesanasto tulossa, kun ne on nyt se kiinnstuksenkohde aivan selvästi.

Poppaa on yleissana, mutta hiljalleen siihen sen käyttöön alkaa löytyä ymmärrettäviä yhteyksiä. Ruoka on jo pidemmän aikaa ollut aina poppaa; olipa se kuumaa tai ei. Sen lisäksi aurinkolasit ovat nyt olleet poppaa + silmän näyttämien. Pakko sanoa, että aika fiksusti keksitty! Ulkona on yleensä aurinkoisella säällä poppaa, joten kai sillä tarkoitetaan silloin sitä aurinkoa? Tämän lisäksi on monta asianyhteyttä, jotka ovat vielä minulle mysteerejä.

Hauva on eläimistä se vahviten tuleva ja se on oikeastaan muutenkin todella hienosti hallussa oleva sana. Lammas on mää-mää.

Iskä osataan sanoa, vaikka sitä tuskin ymmärtää kukaan muu kuin me vanhemmat; sen verran hankala sana se vielä on. Äitikin luonnistuu, mutta äidin huomio on totuttu hankkimaan kiljumalla tai huutamalla. Mamma tarkoittaa mummaa/mummoa sekä muumeja. Ja mitä ilmeisimmin ukki on jostain syystä pappa samaten kuin muumipappakin.

“Mun tää” on ensimmäinen kahden sanan yhdistelmä, jolla ilmaistaan asioita jotka ovat Leon omia. Hän saattaa ottaa oman pillipullonsa ja sanoa “Mun tää” tai ulkona ollessa pallonsa ja ilmaista kuinka “Mun tää”.

Minulla itselläni puheenkehitys on tullut niin pahasti jäljessä, että olen todella iloinen jokaisesta sanasta tai sanaa muistuttavasta jolla ilmaistaan tiettyä asiaa. Se kuitenkin antaa uskoa siihen, että ehkä lapsellani ei ole niin suuria puheenkehityksen haasteita, kuin mitä itselläni aikanaan 🙂 En pistäisi pahitteeksi!