Mieti, mieti, mieti..

Voi missä olet muistini, edes ne pienet rippeet siitä? Minulla ei ole ikinä ollut kovin hyvä muisti. Olen aina ollut se, joka unohtelee sateenvarjonsa bussiin tai hukkaa avaimensa kun ei muista mihin on ne jättänyt. Ennen raskautta kuitenkin muistin aikalailla poikkeuksetta sovitut asiat ja tapaamiset ihmisten kanssa. Enää en kykene edes siihen. 

Eilen puhelimeni ilmoitti ”Treffit Marin kanssa”. Katsoin kalenterimerkintää epäuskoisena, ainoana ajatuksenani ”Eikö meidän pitänyt nähdä vasta perjantaina?” Siinä hetkessä havahduin tähän elämään ja perjantai-iltapäivään, tokikin meidän oli ollut tarkoitus Leon kanssa jo olla 10min aikaisemmin kaverini luona. Ei siinä auttanut muu, kuin pistää pahoitteluviestiä kaverille ja miettiä, että kuinka huono muisti sitä jo nykyään onkin.. Päivät menevät aivan sekaisin. Kun ei niillä päivillä kamalasti ole merkitystä – varsinkin kun mieskin tekee epäsäännöllisesti töitä, niin niitä voi olla yhtä hyvin maanantai aamuna kuin sunnuntai iltanakin ja vastaavasti vapaa voi olla torstai-aamuna tai sunnuntai-päivän. Lisäksi nyt Leon sairastelun myötä emme ole kamalasti päässeet liikkeelle, niin viikossa ei ole ollut juurikaan mitään sovittuja menojakaan, niin edes ne eivät pidä ajankulusta kartalla.

Toinen on, kun ostan Leolle vaatteita FB:n nettikirppiksiltä. Sitten unohdan sovitut treffit. Tai unohdan maksaa. Jossain kohti saan viestin ”et sitten tullut” tai ”et vissiin oo vielä maksanut?” ja sitten harmittaa itteensä niin paljon! Sitä tahtoisi muistaa nämä, mutta kun ei tuo muisti tunnu riittävän aina edes seuraavaan päivään asti, puhumattakaan kahden päivän päähän.. Nyt olen alkanutkin sanoa, että perään saa huudella, jos unohdan. Ja se on toiminut ihan kivasti!

Enkä edes tiedä, miten tämän muistin saisi pelittämään. Minulla kuitenkin on kaikki kalenterissa ylhäällä, mutta en muista katsoa kalenteria. Tai vaihtoehtoisesti oletan tietäväni, mitä päivää eletään ja ettei sinä päivänä tapahdu mitään. Niin turhauttavaa! Syytän väsymystä. Äiti-aivot, kuten jotkut nimittävät tätä. Ehkä minä joskus vielä muistan jotain. 

Mutta josko pyydän tässä kohti anteeksi kaikilta joita olen unohtanut tavata sovitusti, joita olen unohtanut onnitella syntymäpäivänä, joiden kuulumisia unohdan kysellä tai joiden viesteihin unohdan vastata.

Olenko ainoa, jonka muisti reistailee vai löytyykö muitakin?