VILKAS LAPSI; äidin ajatuksia

Olen täällä aika vähän kirjoittanut aiheesta vilkas lapsi. Nyt kuitenkin koen tarvetta taas kirjoitta aiheesta edes hiukan, kun kävimme tänään neurologilla ja se käynti oikeastaan toi helpotuksen mukanaan.

EN OLE EPÄONNISTUNUT ÄITINÄ

Siinä ehkä tämän päivän lääkärikäynnin suurin anti; en ole epäonnistunut äitinä. Oli helpottavaa kuulla ammattilaisen suusta, että selkeästi on viitteitä tarkkavaisuusongelmista sekä vilkkaudesta. Vilkas lapsi. Kuulla, kuinka minulla on ihana suhde lapseeni ja kuinka lapseni on ihana, taitava ja sosiaalinen tapaus. Hänellä vain on suuri tarve tehdä ja touhuta sekä aistia ympäröivää maailmaa jokaisella aistillaan. Lääkäri painotti, kuinka mikään ovi ei ole tältä lapselta suljettu vaan nimenomaan tämä kaikki voi olla hänen vahvuutensa myöhemmässä elämässä, kunhan hän saa tarvitsemansa tuen ja turvan kasvunsa tiellä. Lapseni tarvitsee ehkä astetta enemmän apua, tukea, turvaa ja ohjausta, kuin keskiverto saman ikäinen, mutta sitä kautta hänestä kasvaa vielä upea aikuinen.

Virallista diagnoosia ei lähdetä tässä kohti hakemaan, koska lapsi on vasta 4-vuotias. Pahimmillaan, jos olisi diagnoosi, niin lapsessani ei enää nähtäisiin muuta. Ja se olisi väärin; koska tämä lapsi on kokonaisuus, upea sellainen.

YMPÄRISTÖN ASETTAMAT VAATIMUKSET

Ihmiset osavaat olla tuomitsevia ja ymmärtämättömiä. Ulkopuolinen näkee liian usen minun lapsessani vain sen villin menon ja kasvatuksen puutteen, vaikka todellisuus on hiukan eri. Minulla on vilkas lapsi, jolla on tarve päästä tutkimaan ympäröivää maailmaa ja olla aina menossa. Liian monesti olen miettinyt, että mitä olen tehnyt väärin ja missä olen epäonnistunut, kun joku sanoilla tai eleillään osoittaa oman mielipiteensä. Esimerkiksi kaupassa tapaa näitä, joilla ei ole sitä ymmärrystä ja jotka pyörittelevät lähinnä silmiään. Tai kun tavataan muita samanikäisiä; muiden istuessa ja leikkiessä, omani kiipeilee sohvilla.

Eihän tuomita näitä pieniä ihmisen alkuja? Osalla vain on enemmän sitä vauhtia ja vaarallisia tilanteita sekä yleensä parhaansa tekevät vanhemmat. Leokin on vasta 4-vuotias, ei sen ikäisen tarvitse vielä käyttäytyä kuin aikuisen tai osata asettua leikkimään autoilla seuravaaksi tunniksi. Nämä lapset kaipaavat positiivista palautetta, läsnäoloa, ohjausta ja tukea, rajoja unohtamatta. Nämä lapset eivät kuitenkaan tarvitse tuomitsevia katseita, loukkaavia sanoja tai jatkuvaa epäonnistumisen tunnetta. En usko, että lapsi tahallaan “sählää tai häslää”, hän vain on sellainen. Kaikkeen on koskettava, koko aika on mentävä ja välillä pää jää jaloista sekä käsistä jälkeen. Päivä kerrallaan eteenpäin; asioita opetellen ja kokien. En meinaa vanhempana “piiloutua” tämän kaiken taakse, mutta antaahan tämä vastauksia mietityttäneisiin asioihin.

VILKAS LAPSI JA VAHVUUS

Minä tahdon kasvattaa lapsestani vahvan ja pystyvän. Tahdon, että hän saa uskoa itseensä ja kykyihinsä; hän ei saa elää negatiivisessa kehässä, mihin liian usein vilkas lapsi joutuu.

Itse olen periaatteessa ADHD-diagnoosilla varustettu; ikäluokassani tytölle se olisi ollut liian kova leima otsaan, joten se diagnoosi jätettiin kai kirjaamatta. Noin niinkö teoriassa näin. Ja koen, että vanhempani ovat tehneet hvyää työtä kasvattaessaan minusta sen, mitä minusta on tullut. Olen ollut samanlainen joka paikkaan koskija, paikoillaan pysymätön ja levoton tapaus, mutta silti olen päässyt elämässä eteenpäin; koulut on tullut käytyä ja töitäkin tuntuu löytyvän aina. Ja äitiydenkin ensimmäiset melkein 4-vuotta olen selviytynyt ihan hyvin. Ilman omia piirteitäni tuskin olisin tätä kaikkea tehnyt tai kokenut, mitä elämässäni olen saanut; tämä tarkkavaisuusongelmaisuus on osa minua. Välillä asiat jäävät kesken, kun jokin muu vie huomioni ja toisinaan paikoillaan istuminen on älyttömän vaikeaa, mutta sen kaiken kanssa olen oppinut elämään ja hallitsen sitä. Se on osa minua ja se on vahvuuteni; mm. havainnoin ympärilläni asioita, joita kaikki muut eivät havaitse. Toivon tuolle omalle lapselleni samaa; tarvittavaa tukea elämän varrelle, niin tulevaisuus näyttää valoisalle.

Tahdon lopettaa tämän sanoihin “lapsesi on upea, ihana, fiksu, taitava motorisesti sekä sosiaalisesti. Hänelle on kaikki ovet avoinna tulevaisuudessa ja hänestä kasvaa vahva ihminen, älä ole huolissasi.” Voiko lapsestaan paljon parempaa “palautetta” saada? <3