VESI, mitä siitä sitten?

Tämän postauksen jälkeen minua saa pitää hulluna, jos siltä tuntuu. Eiköhän hulluna pitäjiä ole jo aika monia, joten eiköhän siihen joukkoon halutessaan mahdu. Myönnettäköön, että itselläkin on hiukan hullu olo kaiken tämän keskellä, joten en ihmettele, jos lukija tahtoo pitää hulluna. Yritän saada tuotettua teille jotain fiksua tekstiä. Päivän aiheena olkoon vesi.

VATSAKIPUJEN TAKANA VESI?

Leo vietti mummalassa viikon ja voi siellä älyttömän hyvin. Loppu viikkoa kohden hän nukkui täysiä öitä, kivut olivat kaukainen muisto ja ihmetys suuri. Leo palasi kotiin, yöt alkoivat huonota ja kivut jälleen lisääntyä. Googletin, googletin ja googletin vielä lisää. Tiesin, että joku sai lapseni voimaan mummalassa paremmin, kuin kotona? Mutta mikä ihme? En suostunut hyväksymään, että tekisin lapseni sairaaksi, joten joku muu syy siihen oli oltava. Googletin jälleen lisää, mietin ja pohdin muiden ihmisten nukkuessa. Sitten se iski; VESI. Mummalassa vesi maistuu paljon paremmalle. Sitten kaivoin käsiini yleiset tiedot siitä, mitä asuinpaikkakuntamme vesi sisältää ja mitä mummalan paikkakunnan vesi. Nopeasti kävi selväksi, että meidän kotikaupungin vedessä on keskiarvoltaan enemmän klooria, rautaa ja oikeastaan varmaan kaikkea mitattua. Tästä päästään siihen hetkeen, jossa tunsin itseni seonneeksi, kun  ajattelin lapseni reagoivan hanaveteen.

Mummalassa

PULLOVESI OSTOKSILLE

Ei se auttanut kuin käydä hakemassa kaupasta muutama pullo vettä. Vaihtaa juomavesi ja keittovesi kaupan pulloveteen ja katsoa, mitä tapahtuisi. Viime perjantaina hän sai aamusta pullovettä, tarhassa hanavettä ja illasta aloitimme pullovedellä elelyn. Lauantaina alkoi jo muutoksia näkyä olossa. Sunnuntaina ei ollut enää epäilystäkään muutoksesta olossa ja puhumattakaan tästä viikosta, kun pullovedellä on menty nyt viisi vuorokautta. Minulla on aivan eri lapsi.

HELPOTUS, HYVÄ OLO, RAUHA

Kipu ei hallitse elämäämme; lapseni ei ole kolmeen päivään maininnut kertaakaan, että vatsaa sattuisi. Hän jaksaa hymyillä, naureskella, iloita, touhuta, leikkiä ja olla aivan eri tavalla. Hänellä ei ole tarvetta tuhota asioita, juosta hullunlailla kotona tai nauraa kuin riivattu. Tänään on käyty kauppareissulla ilman ainuttakaan harmaata hiusta. Leo käveli korin kanssa nätisti; välillä kädestä kiinni pitäen, välillä ihan itsekseen. Ei todellakaan kaiken hipelöintiä, tavaroiden hyllystä alas vetelyä, juoksentelua, kiljumista tai mitään muutakaan vaan mukana oli iloinen, höpötteleväinen, korvat päässä oleva lapsi. Yht’äkkiä lapseni osaa kääntää vaatteita, laskea yhdestä kymmeneen unohtamatta joka neljättä numeroa välistä ja on älyttömän kiinnostunut kuuntelemaan vaikka kuinka pitkiä satuja. Hän nukahtaa iltaisin kohtuu helposti ja nukkuu liki täysiä öitä; herää kerran, kömpi viereen ja jatkaa heti uniaan. Hän on likimain kuivaksi oppinut viime päivien aikana; yksi vahinko mahtunut tähän viikkoon. Lapseni tahtoo halia, pusutella ja istuskella sylissä aiempaa enemmän; aivan rauhassa, nätisti ja rakastavasti.

ONKO TÄMÄ UNTA?

Jos tämä osoittautuu uneksi, niin en tahdo välttämättä herätä tästä. Jos elän haavemaailmassa lapseni kanssa, niin tahdon jäädä tänne. Koska sen tiedän, etten voi kuvitella lapselleni yht’äkkiä 11h yöunia tai parempaa käytöstä moneksi vuorokaudeksi. Tiedän, että tällä hetkellä lapseni voi paremmin kuin ikinä eläessään ja kovin näyttää sille, että taikasana on vesi. Toisaalta järjelläkin kun asiaa ajattelee, niin varmasti vedessä voi olla kaikenlaista ja miksei herkkä voisi siihen reagoida? Vanhoja putkia, jotka voivat tuoda mukanaan mitä tahansa. Tällä hetkellä toivon, että tämä oivallus vie meitä eteenpäin ja lapseni voisi päästä kroonisista vatsakivuistaan eroon. En usko, että ruokavalio laajenee ainakaan salamana, mutta hyvin sitä pärjää suppeallakin, jos oikeasti kivut vähintäänkin vähenee.

Oma fiilis on tällä hetkellä aivan uskomaton ja sanoin kuvaamaton. Se helpotus, toiveikkuus, onnellisuus.. USKOMATONTA!