Terveellisesti, puhtaasti ja monipuolisesti

Joskus ennen Leon syntymää minulla oli hienoja ajatuksia siitä millainen äiti olisin tai millaista ruokaa lapselleni tarjoaisin. Tiesin ravinnosta kohtuullisen paljon, olin siitä kiinnostunut ja tutkin paljonkin lapsen ravitsemukseen liittyviä asioita. Lapseni oli tarkoitus syödä terveellisesti, monipuolisesti, tottua eri makuihin ja syödä oheistusten mukaisesti. Seurasin tutkimuksia siitä, mitä kannattaa välttää ja mitä suosia; tutkin ja tuumailin muodostaakseni aina sen oman mielipiteeni ja mihin tahdoin tähdätä. Koska kuten tiedämme, niin eri lähteestä löytyy erilaista tietoa ja puhumattakaan muuttuvasta tiedosta. Tahdoin ruokkia lapseni terveellisesti, puhtaasti ja monipuolisesti. Tämä kaikki kuitenkin hyvin pitkälti romuttui ensimmäisten soseiden maisteluiden kohdalla; ei minun lapselleni sopinut yhtään mikään. Sillä tiellä olemme edelleen, tyytyen tasan niihin ruoka-aineisiin, mitkä tuolle lapselle sopii.

Lisää kulkemastamme tiestä Ensimmäiset vuodet -postauksessa.

“VÄLTÄ NÄITÄ!” ja “SYÖ ENEMMÄN NÄITÄ, TERVEYTESI KIITTÄÄ!”

Kyllä, älyttömän hienoja ajatuksia, mutta ei aina vain mahdollisia noudattaa. “Terveellisesti, puhtaasti ja monipuolisesti” -ajatus on vain ajatus ja lähinnä kaukainen haave meille joillekin, jotka yritämme miettiä lapsemme ruokavaliota ja saada edes jotenkin ruokittua lapsemme. Jollekin ainoa sopiva rasva on pitkälle prosessoitu kasvismargariini; silloin se on parempi, kuin ei rasvaa lainkaan. Jollekin sopii riisi eikä paljon mikään muu, joten silloin sillä yksinkertaisesti on mentävä, vaikka arseeni kuinka pelottaisi. Sokeri on huonoksi suolistolle, mutta entä jos se sopii ja tuo kaivattua lisäenergiaa jollekin lapselle, joka muuten syö auttamatta liian vähän? Jollekin ainoa sopiva peruna on ranskalainen ja toiselle ainoa sopiva liha on nakki; silloin on mentävä sillä mitä on. Lihan syönnistä puhutaan usein; Leon kohdalla sen vähentäminen tarkoittaisi armotonta nälkää. Lautasmalli olisi hieno, mutta entä kun yksinkertaisesti ei kykene kokoamaan sitä lautasta sen mallin mukaan?

Lautasmalli

Arseeni ja riisi

SE MIKÄ JOSKUS OLI ITSESTÄÄNSELVÄÄ EI OLE SITÄ ENÄÄ

Muistan, kuinka pohdin raskausaikana, milloin lapseni saisi ensimmäisen kerran sokeria tai kuinka välttäisimme karkkia mahdollisimman pitkälle. Sen sijaan voisimme herkutella pullalla tai jäätelöllä. Kuinka ajattelin, että en ala miksikään ehdoton ei -äidiksi; kuinka voisimme pari kertaa vuodessa käydä syömässä pikaruokaa. Mietin, kuinka opetan lapseni käymään ravintoloissa ja lasten nakki-annosten sijaan hän oppii syömään sielläkin puolikkaita ruokia aikuisten listalta. Niissä kuvitelmissa lapseni oppi syömään monipuolisesti, maistelemaan ennakkoluulottomasti ja nauttimaan ruoasta. Sitten lapseni syntyi ja seisoin aivan uudenlaisen todellisuuden edessä; ruoka teki kipeäksi, uhkasi mahdollisesti jopa henkeä ja yhtään mitään ei sopinut. Pian olin jo hukannut ajatukseni terveellisyydestä, koska ainoa päämäärä oli löytää lapselleni edes jotain syötävää. Sillä tiellä olemme edelleen; seuraavana kokeiluun on tulossa ghee eli kirkastettu voi ja sen jälkeen riisi. Eli ruoka-aineet, jotka eivät ole sieltä terveellsimmästä päästä ja joita moni on valmis arvostelemaan.

Se, mitä joskus pidin itsestäänselvänä, niin ei todellakaan ole sitä enää. Olen joutunut taipumaan ja hyväksymään, että elämme allergia-elämää. Pääasiallinen tavoite on löytää ruokia, joilla tuo lapsi kasvaa ja voi hyvin eikä menetä henkeään; terveysvaikutuksia voidaan miettiä sitten joskus myöhemmin. Toivon, että joskus tuolla lapsella on vielä mahdollisuus tehdä niitä valintoja ruokansa suhteen jollain muulla mittarilla, kuin hengissä pysyminen. Terveellisesti, puhtaasti ja monipuolisesti; ehkä joskus vielä.

Yritän sanoa, että aina ei ole mahdollista tehdä niitä valintoja, joita tahtoisi. Ja tilanteen ollessa se, ettei voi tehdä haluamiaan ratkaisuja niin ainakaan muiden arvostelu ei asiaa auta. Minun lapseni söisi aivan erilailla, jos se suinkin olisi mahdollista. Suosisimme luomua, söisime monipuolisesti, tiettyjä rasvoja käyttäen, vähentäisimme lihan määrää ja tekisimme monia muitakin parempia valintoja. Aina se ei kuitenkaan ole vaihtoehto.

LOPPUKEVENNYS

Eilen automatkalla päiväkodista kotiin kävimme Leon kanssa aika ihanan keskustelun.

Leo: Miksi K ja muut syö päiväkodissa joka päivä eri ruokaa?

Minä: Koska K:n maha kestää joka päivä syödä eri ruokaa

Leo: Aijaa. Emmä vaan haluais. Mä tykkään peurasta ja mustikoista!”

Mielestäni tämä kiteyttää aika paljon. Lapseni on syönyt peuraa ja pensasmustikkaa ruokansa pääpainona pian vuoden eikä oikeastaan osaa edes kaivata muuta. Hän on tyytyväinen, vaikka meidän muiden ympärillä olevien mielestä ruokavalio on suppea, ahdistava ja tylsä. Meillä ei pahemmin puhuta allergioista vaan siitä, kuinka maha tulee kipeäksi vääristä ruoista. Sen hän kykenee ymmärtämään, hän tietää mitä on vatsakipu ja on kokenut sen useammasta ruoka-aineesta myös kohtuullisen akuutisti.