Streptokokki

MIKÄ STREPTOKOKKI?

Streptokokkia on useampaa kantaa ja se aiheuttaa monenlaista; mm. angiinaa, märkärupea ja myös “peppu-angiinaa”. Terveyskirjasto sekä THL kertovat mielestäni aika hyvin perusteita kyseisestä bakteerista. Leolla tosiaan aina säännöllisin väliajoin iskee streptokokki takapuoleen; ilman ihottumaa, punoitusta tai muuta vastaavaa. Leolla oireet ovat ruokien kaatuminen, ummetus, ripuli ja kovat vatsakivut/krampit jotka iskevät asteittain. Joten aina ei tarvita sitä tyypillistä punoitusta, joka on yleisestiottaen peppu-streptokokin merkki.

9.1.2018

Lukiessani postausta, joka on päivätty 9.1.2018 tajusin, että voisin kirjoittaa jälleen aikalailla kaiken saman uudelleen. Viimeksi Streptokokki oli meillä kylässä tosiaan alkuvuodesta ja sen kerran fiiliksiä löytyy täältä. Silloin streptokokki vei Leon ruokavaliosta possun sekä kauran, tällä kertaa ainakin hirssin. Tällä kertaa tajusin tartunnan jo taas nopeammin, kuin viimeksi. Ensimmäisestä kipuhuuto-kohtauksesta osasin varata lääkäriajan ja mennä pyytämään lähetettä labraan.

LÄÄKÄRIN VALINTA

Yhdellekään tutulle lastenlääkärille ei ollut vapaata aikaa. Kun aloin katsomaan lääkäritarjontaa, niin lastenlääkäreitä sekä korvalääkäreitä oli molempia tasan yksi valittavana ja kummankaan nimi ei sanonut minulle mitään. Hetken arvottuani päädyin varaamaan ajan lastenlääkärille Mehiläiseen. Leo vähän yritti johtaa harhaan valittamalla korvakipua ja hetken pohdinkin korvalääkärin ja lastenlääkärin välillä; lopulta päätyen lastenlääkäriin, joka oli aivan oikea osoite. Lääkärin valitseminen on aina oma juttunsa, kun sitä toivoo valitsevansa sellaisen jolla ei ole tarvetta arvostella tai kummaksua meidän vallitsevaa ruokavalio-tilannetta ja joka hyväksyy, että olemme osaavissa käsissä niiden asioiden osalta. Lauantaina teimme hyvän valinnan ja kyseisen lääkärin nimi on laitettu “tarpeen vaatiessa voi mennä uudelleen” -listalle. Hän kurkkasi korvat, nielun, kuunteli keuhkot, katsoi takapuolen todeten ettei tyypillistä streptokokki-punoitusta ole ja lähetti meidät labraan ottamaan näytteen. Näyteenoton jälkeen odotimme 20min ja saimme vastauksen; pylly-streptokokki, joka vaatii antibioottikuurin. Onko muilla tapana mennä mahdollisuuksien mukaan tutulle lääkärille vai valitsetteko aina summan mutikassa vain jonkun? 🙂

SYYLLISYYS

Olen potenut suurta epäonnistumisen fiilistä viime päivät ja ainoa ajatus on “Miksen taaskaan tajunnut aikaisemmin, mistä on kyse?” . Jälleen tämä tartunta alkoi kuten kahdella aikaisemmallakin kerralla; ummetus -> ruokia kaatuu -> löysä vatsa -> kivut kasvaa -> kipukohtauksia. En vain osaa näemmä yhdistää oireita streptokokkiin ennen, kuin iskee ensimmäinen kipukohtaus. Tällä kertaa tajusin kuitenkin, että oikeasti oireet alkavat tuosta ummetuksesta ja etenevät saman kaavan mukaan, joten jos Leo vielä nappaa streptokokin itselleen jostain, niin ehkä ensi kerralla osaan reagoida aikaisemmin. Se ei kuitenkaan poista syyllisyyttä, joka itselle iski tajutessani, että olisin voinut säästää lastani kivuilta tajuamalla asian nopeammin. Omana puolustuksenani kuitenkin käytän sitä, että lapseni reagoi suolistolla kaikkeen, joten ummetuksen ja löysän vatsan yhdistäminen streptokokkiin on aika haastavaa.

OIREETON KANTAJA

Nyt olemme yrittäneet testata, että onko lähipiirissä joku oireeton kantaja. Tämä tartuntojen saaminen kuitenkin täsmää aika hyvin aina Porvoon ja Lohjan mummola-vierailuihin; joulun  jälkeen ja nyt kesäloma-reissun jälkeen. Vanhempieni paikkakunta alkoi vaikeaksi; he eivät kuulemma lainkaan testaa oireettomia. Joten katsotaan saammeko heitä nyt mitenkään testattua; köyhälle yksityinen on valitettavan kallis tässä kohti. Itkettää vain ajatus, että olemme tilanteessa jossa todennäköisesti joku on oireeton kantaja ja aina tartuttaa lapseni uudelleen kyläillessämme ja lapseni joutuu joka kerran kärsimään. Valittavana on käytännössä välttää kyläilyä tai ottaa riski saada tauti joka kerran uudelleen; ei kovin kiva. Itse olen käynyt näytteet jättämässä ja huomenna pitäisi saada omat tulokset. Tässä kohti sitä on itse enemmän kuin valmis syömään antibiootin oireettomanakin (tosin viime päivät on kurkkukin särkenyt), jotta Leon ei tarvitsisi saada enää yhtäkään tartuntaa. Elättelen kuitenkin toiveita, että saisimme jotenkin vielä testattua muunkin lähipiirin.

ANTIBIOOTTI

Antibiootit ovat nyt jo aiheuttaneet Leolle kunnon ummetuksen, vaikka lääkkeitäkin on nostettu ja kuuri on kestänyt vasta lauantai-illasta asti. Jos en tietäisi niiden papanoiden tulevan lapsestani, niin äkkiseltään voisin epäillä kania. Vatsa on myös todella turvoksissa ja iltaisin nukahtaminen on kipujen takia vaikeaa. Useammat oksennukset tuo lapsi on niellyt jo; äitinsä kaltainen “en oksenna missään tapauksessa” –tapaus ilmeisesti. Enää ei tarvitse epäillä myöskään onko refluksia vai ei; sen olemassa olo on tullut hyvin selkeäksi viime päivinä.

Leolle määrättiin seitsemän vuorokauden antibiootti-kuuri, jonka jälkeen käymme uudelleen näytteenotossa ja katsomme, että tarvitseeko kuuria vielä jatkaa. Jos selviämme seitsemällä päivällä, niin se olisi kiistatta ennätys; edelliset ovat vaatineet 10 ja 21vrk, jotta ovat häätyneet. Toivon koko sydämestäni, että tällä kertaa oikeasti seitsemän vuorokautta riittäisi ja tämä riesa olisi takanapäin. Antibiootin jälkeen kuitenkin alkaa viikkojen ellei jopa kuukausien toipuminen jälleen; eletään ns. veitsen terällä.

LIIAN HELPPOA?

Sitä ihan pysähtyy miettimään, että miksi Leolle täytyy aina kesken paremman jakson iskeä joku tällainen ab-kuuria vaativa bakteeritauti? Olimme kuitenkin pari kuukautta elelleet ihan kivan tasaista elämää ruokavalio-rintamalla ja saaneet pikkuhiljaa uusia mukaan rotaation merkeissä. Hetkellisesti näytti oikeasti lupaavalle, oikeasti sille, että voisimme taas edetä. Etenemisen sijaan jälleen iski streptokokki, joka vei meitä jälleen monta askelta taaksepäin ja tästä oikeasti toivutaan jälleen pitkään. Kai se vain olisi aivan liian helppoa, jos pääsisimme eteenpäin ja lapseni ruokavalio voisi laajeta.