Sieltä se ensimmäinen vahinko iski..

“Kyllä me yritettiin.”, “eiköhän ne ruoka-jutut menneet ihan oikein.” , “jotain samanlaista se oli kuin eilenkin, emmä tiedä sen enempää.” Lauseita, joita moniallergisen lapsen äiti ei välttämättä tahdo kuulla hakiessaan lasta hoidosta. Se epävarmuus, se piittamattomuus, jotka minulle jäi fiiliksinä – olipa se tarkoitus tai ei. 

Eilen tosiaan jo päiväkodilla totesin, että aika hyvin naama punottaa. Kotona tajusin jo näppylää ja lisääntynyttä punoitusta. Eivät olleet ulkoilleet tarhassa ja pakkasta ei ylipäänsä ollut, joten ne teoriat pystyin heittämään roskakoriin samantien. Annoin Leolle allergialääkettä ja toivoin, ettei iho kovin pahaksi pääsisi menemään, iho-oireet kun on meille muutenkin aika vieraita. Pari kertaa punoittanut naama, mutta ei näissä määrin. Allergialääke mielestäni auttoi.

Jos kyseessä olisi iho-oireinen lapsi, niin tämä ihon reagointi tuskin olisi kovin mainittavaa edes. Mutta meillä kun ei iholla ole oireiltu kun ihan suurimmille pahoille. Eilen illalla kuitenkin naama näytti tälle ennen nukkumaan menoa. Aamulla jo paremmalle, joten pienellä iho-oirehdinnalla päästiin.

Täänään aamulla oli kuumetta, mutta ei muita oireita. Joten jos niitä muita oireita ei ala ilmestyä, niin todennäköisesti kuume oli tässä kohti allergiaoire. Varmaksihan sitä on mahdoton sanoa. Suolistokin otti osansa – itkuisuutta, piereskelyä ja aivan tappavan hajuista kakkaa vaippakaupalla aamutuimaan. Nyt parannellaan oloja loppuviikko, koska saa nähdä meinaako vielä tupata lisää suolisto-oirehdintaa. Ehtihän tuo olla tarhassa neljä päivää!

Tiedän, että taudit liikkuu päiväkodissa ja ne kuuluvat aloitukseen. Mutta tauti ei tee iho-oireita eikä meille tyypillistä etenemistä suolisto-oireissa. Kuume voi olla tautia, mahdoton tietää.

Pahinta itselleni on se, ettei kukaan tiedä mitään. Miksei tilanne voinut olla “Leo ehti hörpätä kaverin maitoa” tai “sekoitimme epähuomiossa väärällä kauhalla puuroa ja ne jämät sitten varmaan..”. Silloin oireille olisi syy ja olisi jotenkin helpompi lähestyä asiaa ja kuinka näin ei saa tapahtua uudelleen. Jotenkin itselle tuplasti vaikeampaa, kun ei ole edes tietoa missä on mennyt pieleen.

Tänään olen jutellut keittiön dieettikokin kanssa, joka vakuutti minut siitä, että heillä on lähtenyt oikeaa tavaraa liikkeelle. Uskon siihen tällä hetkellä ihan tosissaan. Joten päiväkodin päässä on tapahtunut jotain. Ja kyllä, päiväkodin ihmiset ovat vain ihmisiä ja virheitä sattuu. Mutta minä meinaan perinpohjin selvittää tämän, koska en tahdo uudestaan tällaista virhettä. Se on MINUN LAPSENI joka kärsii näistä virheistä useamman vuorokauden. Joten kyllä, tahdon että tämä selvitetään ja asioita parannetaan – kaikkien, myös sijaisten on oltava täysin kartalla ja täysin ymmärrettävä mistä on kyse. Lapseni oikeasti reagoi vääriin juttuihin, se ei ole vitsi.

Voitte kuvitella, mitkä fiilikset aiheuttaa ajatus “maanantaina vien lapseni jälleen päiväkotiin”. Kyllä, minua pelottaa. Varmasti ottaa aikansa, että sitä taas oppii luottamaan asioiden toimivuuteen.. Koska minäkin olen vain ihminen. Ja tässä tapauksessa olen vain äiti. Tällä kertaa selvittiin “vain” näillä oirein, mutta entä jos ensi kerralla ei selvitäkään? Meillä on liuta testaamatta yleisimpiä vakavan reaktion aiheuttavia (pähkinät, soija, kalat.. Periaatteessa kananmunakin. Ja maito.). Joku voi pitää turhana pelkona, mutta..

P.s. Ihan kuin tässä ei olisi tarpeeksi, niin lastani myös purtiin samana päivänä enkä saanut mitään tietoa asiasta. Sain huomata hampaan jäljet ja mustelmat kun riisuin lapselta paidan päältä. Tiedän, että päiväkodissa sattuu ja tapahtuu, mutta voitte kuvitella että tässä kohti tämä ei lisää luottamusta.

P.s.s. Leo viihtyy päiväkodissa. Joten uskon, että siellä tehdään hurjan monta asiaa oikein. Leo on mennyt joka aamu sinne ilolla ja iltapäivisin olen saanut ottaa vastaan iloisen lapsen. Valitettavasti meillä kuitenkin ruoka-jutut on aikamoisen suuressa roolissa asioiden toimivuuden kannalta. Mutta tahdon painottaa, että tosissaan uskon päiväkodissa olevan paljon hyviä asioita jne 🙂