Rauhassa eteenpäin

Me käymme puolen vuoden välein Helsingissä lääkärillä Pikkujätissä. En tiedä voiko siitä lääkäristä enää paremmaksi laittaa, mitä tulee suolioireiseen allergiseen lapseen; hän on huippu näiden haastavempien tapausten kanssa ja tälläkään kertaa sieltä ei todellakaan tarvinnut lähteä pettyneenä pois. Meillä on Turussa myös ihana sekä loistava lääkäri, mutta pari kertaa vuodessa on mukava saada myös toinen näkökulma asioihin. Vaikka molemmat lääkäreistä ymmärtävät suolistolla oireilevia ja ovat huippuja työssään, niin silti he katsovat asioita hiukan eri näkökulmasta. Minusta on rikkaus saada molemmilta kerättyä aina ideat ja apu; kaksi hoitavaa lääkäriä ei ole ainakaan meidän tapauksessa ollut lainkaan hullumpi homma. “Rauhassa eteenpäin” on ollut molempien lääkäreiden näkemys tällä hetkellä.

RAUHASSA ETEENPÄIN

Yhtenä tärkeimpänä asiana nousi esille se, ettei kiire ole ns. vieläkään. Leolla on tulossa täyteen elokuussa neljä vuotta ikää, mutta silti ei tarvitse vieläkään kiirehtiä. Lääkäri painotti, kuinka ei tykkää ennustaa tulevaa, mutta tuumasi “jos nyt suunta jatkuu tällaisena, niin hyvinkin voisi kouluiässä olla käytössä jo kiellettyjen lista.”. Tämän hän mainitsi lähinnä osoittaakseen, ettei nyt tule hätiköidä vaan edetä rauhallisesti, vaikka suunta näyttää oikealle.

Meillä on nyt maisteltu pieniä määriä erinäisiä ruoka-aineita, lähinnä Leon haluja kuunnellen. Ja pienillä määrillä tarkoitetaan oikeasti pieniä; lusikallinen kookosjogurttia, kynnenpään kokoinen palanen paprikaa tai salaattia jne. Emme edes tavoittele tällä hetkellä, että näitä ruoka-aineita saataisiin sen isommin ruokavalioon mukaan; jos saadaan, niin se on lähinnä lottovoitto. Nyt on tarkoitus antaa suolistolle erilaisia ruoka-aineita ja ns. siedättää suolistoa näillä mahdottoman pienillä, satunnaisilla maisteluilla. Tällä hetkellä, kun nämä pienet maistelut eivät aiheuta juurikaan oiretta, niin voimme tehdä näin. Suolistolla reagoivaahan ei periaatteessa voi siedättää sanan tarkassa määritelmässä, mutta jos lapsi ei oireile mini-määrille, niin niitä voidaan antaa.

Nyt saamme luvan kanssa nukkua, kerätä voimia ja nauttia kesästä maistellen pienen pieniä määriä erinäisiä ruoka-aineita ilman suurempia tavoitteita. Siitepölykauden jälkeen, joskus syksymmällä sitten aletaan kokeilla jälleen ruoka-aineita ja tavoitella, että saisimme ne oikeasti mukaan ruokavalioon. Silloin ajankohtaiseksi tulee ainakin porkkana ja possu sekä muita helppoja ja/tai ravinteikkaita ruoka-aineita.

AISTIHERKKYYDET

Allergialääkärimme mielestä meidän on järkevää hakeutua jälleen syksyllä aistiherkkyyksien vuoksi neurologille; sitä olin miettinyt muutenkin, mutta tuo vahvisti asian. Tuntuu, että tällä hetkellä voisi hyvinkin päiväkoti aiheuttaa kuormitusta, joka sitten näkyy iltaisin kotona. Monesti ilmeisesti lapsi voi tsempata päivän ja näyttää sitten sen kaiken kotona, tutussa paikassa, turvalliselle ihmiselle.

Keskutelimme myös siitä, kuinka tuntuu, kuin Leo olisi siirtynyt aliherkästä jopa yliherkäksi. Asiat, joihin hän ei aiemmin reagoinut lainkaan, niin sattuu nyt kaikki. Kaatumiset on maailmanloppua lähenteleviä ja kipu kovaa, eikä sen tarvitse olla pientä naarmua isompi. Ennen näihin ei ragoitu juuri ollenkaan. Muutenkin ollaan menty selkeästi enemmän yliherkän puoleen. Tästä päästiin siihen, että Leo on saattanut aiemmin reagoida myös suolistokipuun aliherkästi ja se on aiheuttanut kierteen. Maistetaan ruoka-ainetta -> ei muka tunnu missään -> jatketaan -> oireet räjähtää käsiin ja suolisto on taas ajettu kamalaan kuntoon. Nyt sitten Leo reagoi itse siihen kipuun paljon herkemmin ja paljon aikaisemmassa vaiheessa, niin suolisto ei pääsekään niin pahaan kuntoon ja tuntuu siksi pikkuhiljaa olevan aiempaa paremmassa kunnossa kokonaisuudessaan. Eli jos tässä on perää, kuten voisin hyvinkin uskoa, niin on ehkä onni tässä kohti tällainen muutos.

Näidenkin asioiden kanssa mennnään rauhassa eteenpäin. Varaan Leolle lääkäriaikaa jonnekin syksylle ja mennään kuulemaan taas ammattilaisen mielipide näihin asioihin.

HUOLI ALLERGISESTA LAPSESTA

Sivusimme myös sitä, kuinka allergialasten vanhemmat ovat kovin perillä asioista; me kaivamme tietoa, saamme vertaisiltamme hurjasti tietoa. Me mietimme jodin-saantia, ferritiiniä, rasvojen koostumuksia ja vaikka niin mitä. Näistä allergisista lapsista ja heidän ravinnonsaannistaaan ollaan aina huolissaan neuvolassa, muiden lääkäreiden vastaanotolla, päiväkodissa jne. Välillä sitä ihan pysähtyy miettimään, että miksi?

Mietitään hetki Leon ruokavaliota. Lihoina on peura, lohi ja vatajan nakki; ei todellakaan ravitsemuksellisesti mikään huonoin kolmikko. Viljoista käytössä on ravintorikas amarantti sekä sitten tattari ja hirssi, jotka ei nekään ihan huonoja ole. Vihanneksista ruokavaliossa on vihreä parsakaali, joka on tokikin ravinteikas. Marjoja löytyy kolme edes satunnaisesta käytöstä ja siihen päälle päärynäsose. Unohtamatta nyt kuvioihin tullutta tikkaria, joka tuo sitä kaivattua “mielihyvää ruoasta”. Kun ruokavaliota alkaa miettimään näin, niin eihän se loppujen lopuksi näytä ollenkaan niin huonolle; suppea se on, mutta toisaalta aika ravinteikas. Kääntöpuolena kun voidaan ottaa se nirso lapsi, joka elää käytännössä vehnäpastalla, ketsupilla sekä maidolla; näistä harvemmin ollaan yhtään niin huolissaan, kun lapsi on vain nirso, mutta saa kuitenkin vehnää ja maitoa. Allerginen lapsi käy verikokeilla mittauttamassa mm. vitamiinien, proteiinien jne tilannetta säännöllisesti sekä yrittää saada purkista puuttuvia vitamiineja. Myönnän, että välillä ihan kummaksuttaa se huoli näistä allergisista lapsista, joilla kuitenkin voi hyvinkin olla se kymmenen ruoka-ainetta joita syödään viikottain hyvällä ruokahalulla.

TEET OIKEITA ASIOITA

Yhtenä tärkeimpänä asiana tuolla käynnillä oli se, että minua muistutettiin jälleen oikein tehdyistä asioista ja siitä, kuinka teen kaikkeni lapseni eteen. Tällä allergia-taipaleella kuulee paljon sitä negatiivista palautetta sekä erinäistä arvostelua, joten toisinaan tekee hyvää saada muutakin palautetta. Sitä kuitenkin yrittää tehdä lapsensa eteen kaiken ja antaa kaikkensa. “Sä teet kyllä asioita oikein; sen näkee, aistii ja kuulee kertomastasi. Olette kulkeneet pitkän tien, mutta se on tehnyt sinusta ja Leosta hurjan vahvan tiimin”. Paljon parempia sanoja ei olisi voinut saada tähän kohtaan. Tahdon myös muistuttaa teitä kaikkia muita; teette tärkeää työtä lapsenne eteen ja aivan varmasti annatte kaikkenne <3 Arvostelua varmasti mahtuu matkalle, mutta.. Antaa mahtua! Kaikki eivät ymmärrä allergioita ja muita; sille ei vain voi mitään.