Pupu.. Sanoitko sä pupu?

Tänään Leo on saanut viettää päivän Mumman kanssa ja kuulemani mukaan hauskaakin oli. Olivat käyneet shoppailemassa Mummalle uudet kengät, syöneet Hansassa, tehneet kävelylenkin ja Leo nukkui rattaissa päikkäritkin (viime kerrasta onkin jo taas aikaa!). 

Ruoka oli maistunut, mutta leikkipaikalle oli meinannut tulla kiire. Lopulta poika oli laittanut Mumman syöttämään, jotta touhu sujuisi nopeammin ja pääsisivät leikkimään. Ja pakko todeta, että kotiin tuli niin puhtaissa vaatteissa poika, etten meinannut uskoa hänen syöneen yhtään mitään koko reissun aikana! Kovin minulle kuitenkin vakuuteltiin, että ruoka oli maistunut ja kaikki mennyt.

Iltapäivällä kävin Mumman kanssa kahdestaan kiertämässä parilla kirpputorilla. Olipahan vapauttavaa välillä käydä aivan ilman taaperoa kiertämässä kirpputorit! Usein tuo lapsi on isänsä kanssa leikkimällä leikkipaikalla, mutta silti.. On se vain eriasia mennä ilman. Minä löysin ainoastaan palapelin ja housut Leolle.

Tänään sain todellista uskoa, että joskus meilläkin vielä aletaan puhumaan. Melkein olisi voinut erehtyä luulemaan, että taaperoni oppi sanomaan pupu tätä palapeliä tehtäessä. Lähellä se ainakin oli! Ja sanokoon kuka tahansa mitä vain, niin mielestäni myös äiti ja isi sieltä alkaa hiljalleen erottumaan kaiken höpinän seasta. Aivan vielä en ole valmis näitä laskemaan ensimmäisiksi sanoiksi, mutta lähellä ollaan jo 🙂

Itselleni iski tänään karu totuus päin kasvoja – työkokeiluani on enää muutama viikko jäljellä. Ei, en tahdo lopettaa! 🙁 Ollut aivan huippua, olen päässyt oppimaan useamman asian, lapset ja työporukka on aivan ihanaa jajaja.. <3 Täytyy yrittää nauttia näistä jäljellä olevista viikoista todenteolla 🙂