Pohdintaa, ajatuksia ja ahdistusta

Minä nukuin yön ja mies valvoi yön. Mies oli aivan ihana, kun valvoi – tuskin olisin itse nukkunut, jos hän olisi käynyt nukkumaan. En olisi pystynyt, koska kuka sitten olisi ollut huomaamassa, jos Leolle olisi tullutkin hätä? Yö meni kuitenkin rauhallisesti, itse taisin herätä useamman kerran kuin poika. Tosin lieneekö tämäkin tavallisesta poikkeavaa, kun super-herääjä lapsi ei herääkään, kuin paristi? Tuskin, ei saa mennä liiallisuuksiin. 

En tiedä voivatko ihmiset ymmärtää sitä ahdistusta, mikä iskee tästä tiedottomuudesta. Mikä sen eilisen aiheutti? Uusiutuuko se? Miten sellaisen voi estää? Entä, jos se tulee kovemmin oirein joku päivä?

Myönnän rehellisesti, että lapsen ruokkimisesta on tullut pelottavaa. Ja myös lapsen nukkumaan laittamisesta on tullut pelottavaa. Kenenkään, varsinkaan pienen taaperon ei pitäisi joutua heräämään sellaiseen tuskaan, mitä eilen oli. Ei kenenkään. Välillä sitä miettii, että voisiko sitä jotenkin saada nuo kaikki kivut itselleen ja kärsiä toisen puolesta. 

Tiistaina meillä on aika allergialääkärille, astma-jutuissa sen pitäisi olla, mutta taitaa muut asiat viedä tällä hetkellä voiton. Päällimmäinen kysymys itselläni on ”Voiko tämä viime päivien oireilu olla suolistoperäistä allergiaa (suoliston kehittymättömyyttä) vai onko tässä jotain muutakin?”. Koska vajaan vuorokauden asiaa pohdittuani olen aika varma, että se eilinen ei ollut mikään tauti. Eikä hampaat selitä sitä kaikkea, osan kenties. Enkä pysty tällä hetkellä yhdistämään sitä mihinkään ruokaankaan, koska sitten sen olisi pitänyt jo toistuakin. Vahinkoaltistus jollekin toki yksi mahdollisuus? Pahinta on se, etten todellakaan tiedä enkä ymmärrä, mitä se eilinen oirehdinta oli.