“Pitäis osata jo..” – EI KIINNOSTA!

Olen kovin ylpeä Leosta ja siitä, kuinka hänen syömistaitonsa kehittyvät päivittäin. Äidin ylpeys lienee aina vertaansa vailla. Mutta olen ylpeä. 

Kun aloitimme poron jauhelihan maistelut reilu 3vkoa sitten, niin Leo oksensi useamman ruokailun jälkeen. Hän ahtoi kerralla kaiken suuhun, mitä vain käsiinsä sai ja sitten syljeskeli liikoja pois. Lattialla oli suurin osa, ja loput varmaan pöydällä. Leo jaksoi syödä ehkä puolikkaan pötkön ja se riitti – loppu oli lähinnä jo pelleilyä. 

3vkoa sitten, iäsyydeltä tuntuva aika sitten uskoin, että tästä tulee pitkä ja kivinen tie. Herkkyyskaudet ovat olleet ja menneet ilmeisesti, kakomisrefleksi on jo ison pojan eikä suinkaan samanlainen kuin 6kk ikäisellä jolla se on hyvin edessä suussa eikä vasta pidemmällä. Lääkärimme ja ravintoterapeuttimme teki selväksi, ettei saa turhautua, vaikka mitään ei tapahtuisi pitkään aikaan, vaikka syöminen olisi pitkään suurtakin suurempi haaste. Sillehän se alkuunsa näytti, sille ettei tuo poika varmaan opi ikinä syömään muuta kuin maitoa.
Kolmessa viikossa on tapahtunut aivan hurjasti kehitystä. Tänään Leo söi koko pötkön poron jauhelihaa ja olisi ottanut lisääkin, jos vain olisi annettu. Tänään lattialle päätyi aivan pieniä murusia vain ja ruokalapustakin noukittiin tippuneet palaset parempiin suihin. Annoin Leolle aina 4 pienehköä palasta kerrallaan käsiteltäväksi ja ahmiminenkin on loppunut. Hän ottaa yhden palan kerrallaan, pureskelee ja nielaisee. Hallitusti. Leo ei ole enää oksentanut moneen päivään ja syöminen tosissaan alkaa sujua. Leo ottaa pillimukista hörpyn, kun sille tuntuu. Pillimukinkin piti olla mahdottomuus oppia! Minäkin uskalsin syödä samaan aikaan, kun Leo söi vieressä. 
Tällä hetkellä minulle on samantekevää, kuinka tämän ikäisen kuuluisi harjoitella lusikan tai haarukan käyttöä. Minulle on ihan samantekevää, kuinka tämän ikäiselle pitäisi pystyä tarjoamaan kokonainen jauhelihapötkö eteen ja hänen pitäisi osata se käsitellä. Minulle on ihan sama, mitä kaikkea tämän ikäisen pitäisi osata. Ei sillä ole mitään väliä! Leo on oppinut hurjan paljon kolmessa viikossa ja se riittää minulle <3 
Myönnetään kuitenkin, että meillä on myös pieni ongelma. Nimittäin Leo on alkanut sanomaan “mämämmää”, joka tarkoittaa ruokaa. Tiedättekö, ei suinkaan maitoa vaan ruokaa. Hän juo vielä maitoa, mutta vaikeaa se alkaa olla ja useimmiten pulloon jää kerta kerralta aina vain suurempi määrä jäljelle.. Olen hiukan huolissaan, jos meillä on alkamassa “en juo maitoa, haluan jotain muuta” –vaihe, koska meillä ei sitä muuta vielä toistaiseksi ole läheskään sellaista määrää, että sillä selviäisi..
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *