Päiväkotia, allergiaa, vatsatautia

Voihan päiväkoti ja ruoka-jutut. Tänään oli yli keitettyä pastaa. Ylläri, lapseni ei siitä ollut ilmeisesti pitänyt. Olo alkaa olla jo hiljalleen aika voimaton. Milloin on raakaa pastaa, milloin aivan liian sitkeää lihaa ja milloin aivan yli keitettyä mössöä. Muutenkaan Leolla ei tuo ruoka ole ns. sieltä parhaimmasta päästä, mutta ei se maku ainakaan parane jos pasta on esim. keitetty yli. Täytynee olla yhteyksissä jälleen keittiöön ja itkeä, josko se vaikka tehoaisi. Sitä en ole vielä tainnut kokeilla. Aika voimaton olo tähän taisteluun ja vääntöön. 
Naama punaisena ja näpyllä. Edelleen arvon, että mikä sen tekee. Ulkoilma, joku ruoka vaiko aivan muu. En todellakaan tiedä. Mutta pääasiassa tätä on vain päiväkoti päivien jäljiltä – vaikka viikonloppuisin ulkoilemme perheenäkin. Eli ei se ulkoilukaan sitä täysin selitä. Joten tämä on mysteeri, jota selvitellään. Tänään kuitenkin selkeästi ensimmäistä kertaa naamaa olisi tehnyt mieli raapia, joten ilmeisen epämukavalle se tuntui. 
Päiväkodissa oli myös mennyt kaverin housut jalkaan. Kotona totesin, että jalat punoittivat aika kivasti eli todennäköisesti meillä asuu jonkinlainen pesuaine allerginen. Siihen punoitukseen kuitenkin puraisi aika hyvin allergialääke onneksi 🙂 
Tällä viikolla Leo oli kaksi päivää päiväkodissa, koska sairastimme koko perheen voimin vatsataudinkin tässä. Maanantaina olivat olleet metsäretkellä ja Leo oli kuulemma upeasti tallustanut joukon jatkona, vaikka pienin onkin <3 Ja tänään olivat askarrelleet ja ulkoilleet 🙂 Ihanaa, kun he tekevät kaikkea kivaa päiväkodissa ja lapseni on siellä niin mielellään. Ihanaa jättää aamulla iloinen lapsi, joka jää mielellään hoitoon. 
Kaiken kaikkiaan tuntuu, että olemme jotenkin päätyneet nyt syvälle kuiluun. Syvälle, pimeään ja yksin. Meillä ei ole turvaruokia, joita antaa vapaasti tai määriä miettimättä. Meillä on pelkkiä epävarmoja ruokia, joiden kanssa täytyy yrittää olla varovainen, etteivät ne kaadu kokonaan pois. Meillä on nälkäinen taapero, joka tarvitsisi jotain vatsan täytettä, mutta sitä antamalla tuo huutaa kivusta (hyvä esimerkki viime yö, kun heräsimme kahdeksan kertaa ja aamulla kokonaan klo 4.15). Kokeilemme uusia, toivoen, että löytyisi lisää edes näitä epävarmoja, jotta mitään yksittäistä ei tarvitsi antaa niin suuria määriä.. Pidetään peukkuja, että esim. parsakaali tai riisi päättäisi alkaa sopimaan 🙂

Mutta jottei liian masentavaksi mene tämä juttu niin loppuun vielä hyvän mielen -kuva; KEVÄT ON TÄÄLLÄ! <3

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *