Onko meillä riski anafylaksiaan?

Perjantai-aamu alkoi vauhdikkaasti ja sydän kävi melkein kirjaimellisesti kurkussa. Peloista pahin iski kohdalle. Meillä on pääasiassa oireet ollut viiveellä tulevia suolisto-oireita ja sen lisäksi muutamasti yksittäisiä iho-oireita. Ei kuitenkaan mitään akuuttia, nopeasti tapahtuvaa.

Perjantaina kuitenkin olin itse vessassa ja Leo jäi olohuoneeseen leikkimään. Sieltä hän suuntasi keittiöön, nousi tuolille, avasi jääkaapin, löysi Oltermanni-juustoa ja päätti maistaa sitä. Tulin keittiöön, tajuamatta edes heti mitä siellä on tapahtunut. Leo totesi minulle “Namnam. Äitin tää.” Siinä samassa naama alkoi punoittaa ja Leo alkoi osoitella omia lääkkeitään kohti. Seuraavaksi hengitys alkoi vaikeutua selkeästi ja tämä äitikin heräsi; Ventolinea ja Ataraxia. Päällimmäisenä kysymys “kuinka kauan uskallan katsoa, että riittääkö nämä lääkkeet?”. Naama oli vetänyt aivan punaiseksi, kaulaa myöden, mutta hiljalleen reaktio pysähtyi ja ei enää edennyt. Hengityskin lähti helpottamaan, punoitus lähti laskemaan asteittain. Se helpotus!

Luojan kiitos kyseessä ei ollut anafylaksia, koska se ei olisi näillä lääkkeillä pysähtynyt vaan olisi oikeasti tarvittu muuta. Nyt sitten odottelen lääkärin yhteydenottoa asian tiimoilta; onko ensi kerralla riski anafylaksiaan vai voinko luottaa oireiden seuraavallakin kerralla menevän ohitse samoin kuin nyt? Tämä kuitenkin pelästytti suuresti; aina olen voinut tuudittautua ajatukseen siitä kuinka Leon allergiat eivät ole tappavia. Murunen juustoa kuitenkin sai aikaan jotain tuollaista; enää en voi tuudittautua siihenkään ajatukseen.

Tutkin myös vanhoja labroja ja kyllä meillä on siellä näkynyt useampi ruoka-aine veressä. Aika pienin nousuin, mutta kuitenkin. Joten saa nähdä, että alkaako näitä veressä näkyviä nyt sitten tupsahdella enemmänkin vai mihin lie suunta. Aika sen näyttää. 

Itselläni on valtava syyllisyys; kuinka näin pääsi käymään? Miksi lapseni pääsi jääkaapille.. Toisaalta pienessä mielessänikään ei käynyt, että hän osaisi mennä jääkaapille. Ja eilenkin jääkaappia osoitellen tuo taapero totesi “EI EI EI”. Joten kyllä tuo taisi ainakin hetkeksi oppia, ettei sinne kannata mennä. Mutta silti oma syyllisyys on kova, ei siitä pääse mihinkään.