On tullut aika hyväksyä
Tiedän, että jossain vaiheessa varmasti tajuan tilanteen todella ja hajoan kappaleiksi, kun tajuan että pahimmillaan tässä painetaan menemään vielä vuosia rajoitetulla ruokavaliolla, valvotuilla öillä ja kaikesta kipuilevan lapsen kanssa. Sen hajoamisen aika ei kuitenkaan ole juuri nyt. Tällä hetkellä nautin tästä hyväksynnän fiiliksestä, jonka kanssa kotiuduin lääkärin vastaanotolta. Minä tarvitsin sen, että joku sanoo ettei tämä ole vielä helpottamassa vaan on aika varautua pitkään tiehen.
Kasvua tullaan tarkkailemaan, koska meillä asuu aika touhottaja (eikö yllä oleva odotusaulan kuvakin kerro paljon?). Kulutus on toisin sanoen varmasti suurta ja kun ruokavalio on kovin rajoittunut, niin täytyy huolehtia, ettei se ala näkymään kasvussa. Tällä hetkellähän tuo lapsi kasvaa kovaa vauhtia ja siitä saa olla hurjan iloinen <3
On vapauttavaa olla lataamatta niitä toiveita ja yrittää uskoa siihen, että tämä helpottaa pian. Joskus tämä kaikki on takanapäin, mutta ei vielä. Nyt tehtävänämme on hyväksyä se ja elää sen mukaan; me kannamme lapsellemme eväitä kaikkialle, mietimme miten saamme eväät säilymään, vahdimme juhlissa silmä kovana ettei mitään sopimatonta mene suuhun ja aina jättäessämme lapsen jollekin hoitoon jännitämme kuinka se sujuu. Me valvomme sopimattomien ruokien jälkeen, lohdutamme kipeää lasta, vastaanotamme pahan olon fyysisenä käyttäytymisenä yrittäen sanoittaa sitä oloa. Se on meidän elämää ollut jo 1v 10kk ja se tulee olemaan sitä vielä pitkään. On tullut aika hyväksyä todellisuus.
Vaikeita asioita on helmpompi jaksaa, kun hyväksyy tilanteen. Vaikka tilanne ei siitä muutukaan niin henkisesti voi paremmin, jos pystyy ajattelemaan, että nyt on näin ja joskus tulevaisuudessa toivottavasti helpottaa. Hurjan paljon jaksamista arkeen!
Jään seuraamaan blogiasi, itsellänikin on 8/15 syntynyt poika 🙂
Hyväksynnästä se kaikki lähtee, näin se vain on 🙂 Kiitoksia! Minäkin jään kurkkimaan sinun blogiasi, näytti kivalle!
Kiitos kirjoituksestasi <3 Puit hienosti sanoiksi sen mitä itse olenonesti ajatellut. Paitsi, että minä en vielä ole pystynyt hyväksymään.. Täällä sama tilanne. Poika 7/15.
Kaikki aikanaan <3 Tsemppiä teille tällä pitkällä tiellä <3