No mutta, mitä tänään syötäisiin?

Kun ruokavalio on suppea, niin vaihtoehtoja ei ihan kamalasti meinaa olla. Siitä huolimatta meillä ainakin meinaa iskeä tylsistyminen, jos koko ajan on vain yhtä ja samaa.  Tässä kohti kuvioihin astui Simppeli sormiruokakeittiö FB-sivu ja pelasti minut jälleen kerran. Minä kangistun liian helposti kaavoihin ja en osaa aina olla niin luova, kuin tahtoisin. Olen kehittänyt lapselleni matkanvarrella muffineita, kastikkeita, keksejä ja mitä milloinkin. Toisinaan sitä kuitenkin tarvitsee apua saadakseen uusia näkökulmia, keksiäkseen uutta ja saadakseen lapsensa ruokavalioon erilaista koostumusta. Silloin on hyvä käydä huutelemassa Simppeli sormiruokakeittiön FB-sivuilla ja pyytää muilta apua, nimittäin sieltä saa aina ideoita! Sinne on vain tainnut eksyä fiksuja ja idearikkaita ihmisiä. Tässä postauksessa osa ideoista on sieltä lähtöisin, osa sovellettu siellä ilmoille heitetyistä ideoista ja osa omia ideoitani.

Hirssipallerot. Tällaiset eivät olleeet käyneet pienessä mielessänikään, mutta pakkohan nämä oli laittaa testiin samantien! Tein Leolle parsakaali-hirssihiutalepalleroita, joilla nyt aloitamme testamaan sopiiko sekä maistuvatko ne. Jos maistuu, niin sitten kokeillaan kukkakaali -sekä myskikurpitsapalleroita myös. Pakko todeta, että kuva ei nyt anna näille oikeutta, koska oikeasti nämä näyttivät herkullisille!

Keitin ensimmäisenä parsakaalit ja soseutin ne. Sen jälkeen sekoitin soseen sekaan hirssihiutaleita sen verran, että siitä oli muotoiltavissa kasassa pysyviä palleroita. Sen jälkeen nämä olivat uunissa n. 10min 200 astetta.




Maissikuorutettu possu. Tätä olin pyöritellyt päässäni jo aikani, mutta en ollut vielä saanut aikaiseksi kokeilla. Pitkään mietin maissimurojen ja tacojen välillä, mutta tällä kertaa päädyin muroihin.

Tämän valmistaminen alkoi ostamalla possun lehtipihvi lihakaupasta. Sen jälkeen voitelin tämän auringonkukkaöljyllä, murskasin maissimuroja, painelin muruset öljyttyyn pihviin ja sitten heitin sen pannulle. Ensin kovemmalla, jotta saatiin kaunista väriä pintaan ja sen jälkeen vielä hetki, jotta pihvistä varmasti tuli kypsää. Toinen vaihtoehto olisi ollut paistaa pinta ja heittää uuniin, mutta nyt on aika kokeilla vähemmän kypsennettyä possua 🙂

Täytetyt kesäkurpitsat. Tätäkin olen tuuminut, mutta en ole saanut aikaiseksi. Nyt päätin ryhdistäytyä, kun näitäkin minulle ehdotettiin kokeiltavaksi!

Ensimmäisenä kuorin kesäkurpitsat, kaiversin hiukan sisusta pois veitsellä, pistin hiukan öljyä pintaan ja hetkeksi uuniin. Hetken päästä nostin ne uunista pois ja heitin päälle täytteet; jauhelihaa, parsakaalia sekä myskikurpitsaa. Sen jälkeen kesäkurpitsat saivat mennä vielä hetkeksi uuniin. Ensi kerralla hiukan lisään asteita uuniin, kenties hiukan yli 200 astetta ja sen lisäksi annan olla aavistuksen pidempään kypsymässä. Oppia ikä kaikki.

Täytetyt kesäkurpitsat eivät oikein olleet mikään hitti tämän taaperon mielestä, mutta kyllähän sitä sanotaan, että uusiin makuihin menee tottua. Joten täytyy antaa jokunen kerta vielä mahdollisuus näille kesäkurpitsoille, jos vaikka alkaisi maistumaan 🙂 

Lasagne. Olenhan minä kuullut kesäkurpitsa-lasagnesta, mutta en ollut tajunnut, että voisin tehdä sellaista Leon ruoka-aineista! Uskomaton fiilis tuli, kun tajusin, että jotain näin upeaa saa aikaan meidän aineksista.

Ensimmäisenä pilkoin tomaatit ja heitin ne kattilaan öljyn kanssa hautumaan. Ne nimittäin saivat jälleen olla levyllä vajaan tunnin, jotta ne varmasti ovat Leolle sopivia. Seuraavaksi laitoin jauhelihat pannulle ruskistumaan ja parsakaalit kattilaan kiehumaan. Sitten kuorin kaksi kesäkurpitsaa ja leikkasin ne ohuiksi siivuiksi. Suunnilleen puolella koko määrästä näitä siivuja peitin uunivuoan pohjan. Sekoitin tomaatit ja jauhelihat keskenään pannulla sekä pilkoin parsakaalia pieneksi. Näitä kumpaakin ripottelin kesäkurpitsojen päälle, sitten laitoin toisen kerroksen kesäkurpitsaa, toisen kerroksen jauhelihaa-tomaattia-parsakaalia ja vielä päällimmäiseksi muutaman siivun kesäkurpitsaa. Nämä päälimmäiset kesäkurpitsat voitelin öljyllä. Uuniin n. 200 asteeseen, kunnes pinta ruskettui hiukkasen ja kesäkurpitsat olivat ihanan pehmeitä.

Lasagne maistui yllättävän hyvin, kun otetaan huomioon pääraaka-aineen oleva kesäkurpitsa. Tämä antaa toivoa, että kesäkurpitsakin alkaisi hiljalleen maistumaan, kun annetaan vain hiljalleen mahdollisuus tottua makuun 🙂

Possu-parsakaali-kesäkurpitsakastike. Leon ehdoton suosikki tällä hetkellä on tämä kastike. Muistaakseni tämän ohjekin on ollut jo aiemmin, mutta kertaus on opintojen äiti!

Ensin kuoritaan kesäkurpitsa, sitten pilkotaan se sekä parsakaali ja laitetaan ne kiehuvaan veteen kypsymään. Paistetaan jauheliha kypsäksi pannulla. Kypsät parsakaalit ja kesäkurpitsat soseutetaan, keitinvettä voi käyttää nesteenä, jotta soseesta tulee kastikemaista. Yhdistetään jauhelihat ja soseet pannulle, jossa annetaan muhia vielä hetki.

Durra-kvinoa-myskikurpitsarieskat. Nämä maistuvat Leolle kivasti ja ovat kaikista lähimpänä leipää hänen ruokavaliossaan. Näitä hän saa aina välillä välipalaksi tai iltapalaksi ja hotkien meinaa mennä. 

Näihin kypsennän ensin myskikurpitsan uunissa (halkaise, laita leivinpaperille ja pellille, n. 200 astetta), otan siemenet sekä kuoren pois ja soseutan. Sitten alan laittamaan vain jauhoja, kumpaakin sekaisin, kunnes alkaa tuntua kasassa pysyvälle tavaralle. Muotoilen pellille pieniä rieskoja ja pistelen haarukalla reikiä. Sen jälkeen uuniin n. 175 astetta ja n. 10min.

Luumuletut. Soseet, jauhot ja jopa käytettävä neste aina välillä vaihtuu, mutta toistaiseksi koko ajan tilanne on ollut se, että Leon raaka-aineista saa jonkinlaisia lettuja.