Lumi laskeutui maahan ja taaperoa hämmästytti

Miksi ihmeessä en ottanut tarjottua apua vastaan jo monta kuukautta sitten, tai vaikka jo vuosi sitten? – siinä ajatukset, jotka tällä hetkellä pyörivät päässäni, kun ihan huippu perhetyöntekijä kävi tänään pyörähtämässä tutustumiskäynnillä. Olen miettinyt asiaa nyt tämän päivän ja luulen, ettei sen kaiken väsymyksen keskellä vain osannut tarttua apuun. Jonkun olisi pitänyt vain ilmoittaa “Nyt teillä muuten alkaa käymään tällainen..” Mutta ei tämä maailma toimi niin, että apua tuodaan kotiovelle. Valitettavasti. Perhetyöntekijä alkaa nyt alkuunsa käymään kerran viikossa ja sitten katsellaan viikko kerrallaan miten jatketaan. Ja fiiliksen mukaan sekin, että mitä hän tekee – on kuuntelevana korvana, touhuaa leon kanssa ja itse saan esim. siivota tai lähtee ulkoilemaan ja itse saan nukkua. Tiedättekö, kuulostaa juuri sille mitä tässä on kaivattu! Koska onhan tämä ollut rankkaa, turha sitä on kieltää. Mutta tällä tahdon nyt kannustaa jokaisen ottamaan apua vastaan tai jopa pyytämään sitä, jos sille käy tuntumaan! Se ei ole heikkoutta, vaan vahvuutta myöntää omat voimavaransa ja niiden rajallisuus 🙂

Tänään on aika monella paikkakunnalla tullut lunta, jossain enemmän ja jossain vähemmän. Meillä ei kovin paljoa tullut, mutta Leoa se vähäkin jaksoi ihmetyttää kovin! Ensimmäiseen puskaan tuo sukelsi ihmettelemään lunta, kun ulos pääsimme. Toivotaan, että jossain vaiheessa saamme hiukka enemmänkin lunta – talveen kuitenkin kuuluisi pulkassa matkustelut ja pulkkamäet, lumessa kierimiset ja pyörimiset. 

Loppuun vielä Leon iltapalasta kuva. Amaranttimuroja (jotka muuten olivat hitti!) sekä poroa. Ruokaa alkaa upota koko ajan enemmän ja enemmän, kun tuo tottuu syömiseen muutenkin kuin pullosta 🙂 Mutta onhan se varmasti alkuunsa uutta, jännää ja raskastakin pistellä menemään kiinteämpää ruokaa. Mutta ihan hyvän kokoisia alkaa jo olla määrät, joita tuolle uppoaa näitä sopivia ruoka-aineita!