Lastenvaatteista lohtua?

Olen jo reilu kuukauden miettinyt aiheesta kirjoittamista, mutta en ole osannut pukea asioita sanoiksi. Nyt kuitenkin, kun edelleen vietämme sairaspäiviä kotona, niin päätin jälleen yrittää. 

Viime keväänä lähdin huomaamattani hakemaan lohtua lastenvaatteista ihan tosissaan. Sitäkin ennen meillä oli paljon vaatetta Leolle, mutta se oli silloin vielä täysin hallinnassa. Viime keväästä kuitenkin alkoi sellainen lohtu-shoppailu; tarvittiin tai ei, niin purin ahdistusta ostamalla paidan, housut tai vaikka kaksi pipoa. Viime kevät toi päiväkodin aloituksen, ruokataisteluita ruoantoimittajan kanssa, vahinkoaltistuksia, suurta epätoivoa jo reilu 1,5 -vuotiaaksi ehtineen taaperon korkeintaan takapakkia menevästä tilanteesta ja lääkäreiden käsien pystyyn nostelua. Kai sitä ahdistusta oli jollain lähdettävä purkamaan. 

 

Kesä ja syksy meni kolutessa nettikauppoja sekä nettikirppiksiä. Otin ostoksia laskuille, osamaksuille ja käytin kaiken ylimääräisen rahan lastenvaatteisiin. Havahduin joskus marraskuun tietämillä tähän kaikkeen, onneksi. Hiljalleen aloin tavoitella näiden osamaksujen ja laskujen maksamista. Joulukuussa tein päätöksen, ettei meille kotiudu enää lastenvaatteita osamaksulla tai laskulla vaan jos jotain tarvitaan/ostetaan, niin siihen on oltava rahat ennen ostosten tekemistä. Nyt laskut on maksettu pois ja osamaksuakaan on jäljellä enää ainoastaan yhteen paikkaan. 

 

Onneni lienee se, että olen seurannut vierestä suurta velkakierrettä, joka on syntynyt kulutusluotoista ja pikavipeistä; uskon sen pelastaneen siltä tieltä. Näin ”jälkikäteen” ajatellen ilman näkemääni velkakierrettä ja sen aiheuttamaa tuskaa todennäköisesti olisin vajonnut huomattavasti syvemmälle. Nyt kuitenkin tiedostin, etten todellakaan tahdo sille tielle vaan tyydyin muihin keinoihin. Hyvä niin.

Uutta vaatetta meille kertyy edelleen. Paljonkin, ainakin itsestä tuntuu sille. Mutta se lievittää omaa ahdistusta ja minusta se on ok, kunhan sitä ei elä omien varojensa yli. Leo käyttää tällä hetkellä vasta 98/104cm kokoja ja ylläolevassa kuvassa on meidän ~110cm vaatteet, joten onhan tuota seuraavaakin kokoa jo kertynyt aikamoinen määrä kaapin perukoille. Mutta rakastan lastenvaatteita, rakastan pukea lastani kivoihin vaatteisiin ja tällä hetkellä painaa myös mm. suomalaisuuden tukeminen sekä eettisyys vaatevalintoja tehdessä mahdollisuuksien mukaan. Joten kyllä, tulen jatkossakin ostamaan lapselleni vaatteita – monen mielestä aivan liikaa, mutta vain oman talouden antamissa rajoissa 🙂

Tahdon vain muistutella jokaista, että välillä on hyvä katsella niitä omia ostotottumuksiaan ja jos se alkaa vaikuttaa lähinnä hullulle, niin on hyvä pysähtyä ja miettiä, että täytyisikö jotakin muuttaa? Lastenvaatteiden takia ei ole mitään järkeä velkaantua ja jos uhkaa lipua siihen suuntaan, niin kannattaa hakea apua jostain suunnasta, jos tuntuu ettei yksin pääse kierteestä eroon <3 Ahdistuksen purku on ok mielestäni, mutta se ei saa alkaa näyttää velkakierteelle! Se ei ole sen arvoista.

Tuntuipa hyvältä myöntää tämä ääneen! Sitä tuntee itsensä epäonnistuneeksi ja huonoksi, kun sortuu johonkin tällaiseen. Todellisuudessa se on vain ahdistusta, jota ei ole osannut purkaa fiksusti ja hakenut lohtua vähän väärästä suunnasta. Tiedostan, etten todellakaan käynyt niin syvällä, kuin moni muu, mutta siitä saan kiittää lähipiiriäni <3 Minulle oli älyttömän vaikeaa kirjoittaa aiheesta, koska tällainenkin tekee minusta heikon ja epäonnistuneen joidenkin silmissä. TEHKÖÖN. Tämäkin on osa menneisyyttäni ja pystymällä kirjoittamaan tästä, voisin väittää sen olevan mennyt osa 🙂