Kyllä oli ikävä, kaikilla!

Ihanaa oli olla viikko reissussa, mummolassa. Mutta ihanaa on kyllä olla myös kotona! Koti on kuitenkin aina koti! 

Leolla oli selkeästi ollut isäänsä hurja ikävä. Niin isän poika tuo pieni ihminen on ollut siitä asti, kun tämä tuli meitä hakemaan. Iskän sylissä ja kainalossa on ihanaa, samaten iskän kanssa on kiva hassutella sekä peuhata. Niin söpöä! <3

Pakkohan se on myös itse myöntää ikävöineensä. Viikko on yllättävän pitkä aika erossa toisesta! Toisaalta taas kun mietitään, niin toisinaan varmasti tekee hyvääkin olla hiukan erossa 🙂 Muistaa jälleen kuinka paljon toisesta tykkää ja kuinka paljon tahtoo kömpiä toisen kainaloon <3 

Mieheni on myös täydellinen – saimme palata siistiin kotiin, vaikka jätimme Leon kanssa viikko sitten peräämme kaaoksen. Keittiö oli järjestyksessä, kaikkialla oli imuroitu ja pyykkiäkin pesty. Niin huippua palata siistiin kotiin, varsinkin kun on jättänyt jälkeensä kamalan kaaoksen ja sotkun. Kiitos rakas <3 

Mummola-kuulumisia luvassa huomenna, kun saan kuvat koneelle ja kirjoiteltua ajatuksella jotain fiksumpaa jälleen 🙂 Nyt meinaan nimittäin odottaa, että isä saa poikansa nukahtamaan, sen jälkeen käyn lämmittämässä ison kupin kaakaoo, hakemassa Brunberg:in suklaita ja käperryn rakkaan mieheni kainaloon hetkeksi ennen kuin käyn nukkumaan (olen väsynyt, tänään en saanut yhtään päikkäreitäkään!).