Kurkkaus jouluun

Kohtuuttoman pitkä aika taas kulunut edellisestä kirjoituksestani. Tässä on vain ollut kaikenlaista – sairasteluista jouluun. Leolla tosiaan löytyi kummastakin korvasta tulehdus. Toinen korva parani ensimmäisillä ab-tipoilla, mutta toiseen syötiin viikon kuuri kortisonia sekä pistettiin toisia ab-tippoja. Eilen käytiin lääkärillä ja korvat oli ok, toisessa pientä punoitusta, mutta elämme toivossa että tulehdus on poistumassa eikä suinkaan uusimassa enää.. 

Joulun viettoon lähdimme 23.päivä minun vanhempieni luokse. Leo ei ollut nukkunut sitä ennen kovin hyvin, mutta nukkui sitten vielä heikommin siellä ollessa. Äitiä vähän väsyttäs…. zzzZZZzzz.. Mutta eilen ja tänään tuo poika on sitten ottanutkin oikein kunnon aamupäiväunet. Eilen päikkärit kestivät 3,5h ja tänään on unta takana reilu 2h. 

Näissä kuvissa puolet Leon saamista lahjoista.. Lisää tuli isänäidin puolelta, meiltä vanhemmilta ja muutamilta muilta sukulaisilta. Koen, ettei Leo saanut mitään turhaa, vaan oikeasti tarpeellista. Yökkäriä, muuta vaatetta, leikkiastioita, duploja..

…junaradan, sisustustarroja, rahaa, lahjakortin BR-leluun.. Yksi ehdoton suosikki oli huhuileva pehmopöllö. Minusta lahjat kuuluvat jouluun ja paketteja saakin olla 🙂 <3 Leo nautti joulusta, lahjoista, ihmisistä.. Voiko enempää pyytää? 

Minuakin muistettiin ihanilla paketeilla; lakanoita, Iittalan astioita, yökkäriä, villasukat, lapaset, DVD:itä.. Okei, osa oli yhteisiä miehen kanssa. Heh. 

Minun joulun herkkuihin kuuluu savukalkkuna, perunalaatikko, leipäjuusto, joululimppu, suklaa, karkit, joulutortut, juustokakku. Muuta en oikeastaan edes tarvitsisi selvitäkseni joulusta kylläisenä ja tyytyväisenä 😀

Jouluruoka ei maistu kenellekään kovin pitkään, joten eräänä päivänä äitini teki kalkkunapizzaa. Ja siitähän se ajatus sitten lähti.. Nimittäin olihan Leonkin saatava pizzaa! Jos joku olisi minulle vuosi sitten sanonut, että leivon joulun 2016 pizzaa amarantista, tattarista, mangososeesta, tomaattisoseesta, auringonkukkaöljystä, basilikasta sekä porosta, niin vähintään olisin nauranut. Kenties myös kysynyt “Mikä kumman amarantti?”. Kaikesta huolimatta Leolle maistui pizza paremmin kuin hyvin ja koko pizza katosi. Ruoka-jutut on edistyneet hurjasti, mutta otetaan niihin oma postaus joku päivä 🙂

Pokemonien metsästys oli toisinaan rankkaa ja silloin saattoi uni-aika iskeä. Tokikaan nukkua ei voinut makuulla tai edes selkänojaan nojaten. Kuvassa olevaan tyyliin tai vaihtoehtoisesti tuonne eteenpäin nojaten. No, kukin tyylillään!

Miehen äidin luona vietimme yhden päivän ennen kotiin paluuta. Sinne täytynee tehdä tammikuussa reissu, kun tuntuu, että vain käväisimme. Meidän oli kuitenkin siinä kohti jo pakko palata käymään korvalääkärillä Leon kanssa. 

Joulu oli ihana, kiitos siitä kuuluu omille vanhemmilleni 🙂 Kotona joulu olisi tänä vuonna kyllä jäänyt vain haaveeksi, kun emme saaneet aikaiseksi edes virittää jouluvaloja ikkunaan. Josko ensi vuonna alkaisi olla voimia ja jaksamista jo enemmän!