Kuka on Leo?

Leo on 09.08.2015 syntynyt iloinen ja aktiivinen pieni poika.

Leo on meidän pieni ihmeemme. Elettiin rv7+, kun kävimme päivystyksessä hurjien kipujen vuoksi – tarkistettiin ettei kyseessä ole kohdun ulkoinen tms. Se pieni ihmisen alku ei vastannut viikkojaan ja saimme kuulla “varautukaa keskenmenoon, tällä vauvalla ei näyttäisi olevan mahdollisuutta. Nt-ultrassa sitten viimeistään todetaan raskauden päättyneen, mutta vuoto voi alkaa aikaisemmin.” Neuvolassa minua valmisteltiin mahdollisuuteen, että kesken on mennyt. Niin sitä elettiin piinaavat viikot selittämättömien kipujen kanssa ja odotettiin ultraa, jossa meidän piti kuulla raskauden päättyneen. Itkin ilosta, kun lääkäri totesi siellä sykkivän sydämen ja vauvan vastaavan viikkojaan. Siitä alkoi elämäni pisimmät viikot – kivuille ei löytynyt syytä, ennenaikaisuudesta ja keskenmenosta puhuttiin koko ajan. Rv18 kivut olivat hurjat ja ensimmäiset supistuksetkin iski päälle – “jos vauva syntyy nyt, niin emme voi tehdä sille mitään.”. Viikkoja kului ja raskaus eteni, mahdollisuudet parani päivä päivältä. Rv22 oli meille ensimmäinen etappi – niiden viikkojen jälkeen vauvan eteen tehtäisiin kaikkensa ja sen mahdollisuudet selviytyä syntyessään kasvaisi. Rv28+ supisteli kunnolla ja ei ollut kaukana, että vauvamme olisi syntynyt jo silloin. Ihmeen kaupalla supistukset kuitenkin heikkeni vielä. Rv33+ supisteli kunnolla, kortisonia törkättiin, sektiovalmius oli jo olemassa perätilaisen vauvan vuoksi. Mutta kaikkien ihmeeksi supistukset vielä heikkenivät – sinä aikana, kun edellinen sektio oli venähtänyt. Rv36+1 ei supistuksen supistusta, ei mitään kipuja. Olin jo valmis lähtemään tarkistuttamaan tilanteen, vain kivuttomuuden vuoksi. Ja kuin puskista, illalla meni vedet. Ei vieläkään supistuksia – synnärillä ultrattiin ja päätettiin odotella aamuun. Mutta vauvamme oli eri mieltä; supistukset alkoivat ja
hetkeä myöhemmin niiden väli oli enää alle 2min. Ja niin sektio tehtiin yön pimeinä tunteina ja Leo syntyi klo 01.40. Leo syntyi pistein 3/5/8. Hengitystiet imaistiin auki ja sen jälkeen meillä oli kaikin puolin hyvinvoiva vauva. Reilu 28 viikkoa jatkuvaa pelkoa ja kipua. Vesien mennessä itkin onnesta, koska olimme päässeet uskomattoman hyville viikoille ja vihdoin saisimme vauvamme.

 Leo on jo reilun kuukauden ryöminyt ja nykyään vauhtia jo piisaa. Varsinkin, jos näkyy jotakin mielenkiintoista! Paras paikka kotona on kylpyhuone, jos joku sinne unohtaa oven auki. Ja mielenkiintoisia tavaroita riittää; vesipullot, karkki/sipsipussit (jotka hän saa pesun kautta), kaukosäätimet, Skyr-rahkan kansi jne. Hiljalleen Leo on aikeissa lähteä kontatenkin jo liikkeelle, tällä hetkellä mennään jo useampi metri kun sille fiilikselle satutaan. Muutamia kertoja poika on saanut myös päähänsä nousta tukea vasten seisomaan, joten se lienee se seuraava opeteltava taito 🙂

Leo on aika vähä sanainen, varsinkin jos erehtyy vertaamaan muihin saman ikäisiin. Vertaaminen on pahinta, mitä äitinä voi tehdä, joten se pois minusta! Mutta tosiaan ei juurikaan höpöttele ja se vähä, mitä höpöttelee niin on aivan “alkeellista höpöttelyä”. Uskon kuitenkin, että tämäkin lapsi vielä käy höpöttämään ja oppii jossain vaiheessa puhumaan. Kyllä Leo välillä intoutuu oikein kunnolla höpisemään, yleensä satuja lukiessamme 🙂

Leo jaksaa melkeinpä aina hymyillä ja valloittaa liki poikkeuksetta ihmisten sydämet. Hänen suuret silmänsä ja leveä hymynsä – siinä on aika moni aseeton. Meidän oma hyväntahtoinen pieni touhottajamme 🙂

Leo on oma pieni aarteeni. Vaikka meillä ei todellakaan ole ollut helpot ensimmäiset 7,5kk niin päivääkään en vaihtaisi pois. On tuo minun sydämeni sulattanut täysin ja en voisi kuvitella elämää ilman omaa pientäni <3