Kuka minä olen? Mistä minä höpisen?
Minulla oli parin vuoden ajan blogi, joka oli minulle henki ja elämä. Se blogi kuitenkin tuli tiensä päähän viime vuoden puolella. Nyt hiljalleen on alkanut herätä fiilis, että voisin kaivata tätä jälleen. Mutta en suinkaan sitä vanhaa vaan nimenomaan uutta. Tahdon aloittaa puhtaalta pöydältä ja ehkä kirjoitella erilaisista asioista kuin ennen.
Kukako minä olen? Olen 25-vuotias nuori nainen. Minusta tuli äiti elokuussa 2015, joten jaloissa hyörii pieni elohiiri. Äitiys määrittää minua tällä hetkellä aika paljon – olenhan tuossa pojassa kiinni 24/7. Mutta tahdon olla muutakin, ja siihen kovasti pyrin. Tahdon olla ihminen, tahdon olla nainen, tahdon olla ystävä, tahdon olla rakastettu, tahdon olla ahkera, tahdon olla iloinen, tahdon olla avovaimo miehelleni. Tahdon olla montaa asiaa. Tällä hetkellä kuitenkin olen vain väsynyt äiti-ihminen, joka ei tahdostaan huolimatta jaksa olla muuta kuin äiti. Pidän suklaasta (se on heikkouteni.), villasukista, puhtaasta keittiöstä, vastaleikatun nurmikon tuoksusta, kevään auringosta ja syksyn kirpeydestä. Hemmottelen itseäni kaakaokupin ja uuden lehden parissa, jos olen kaksin kotona nukkuvan vauvan kanssa. Minusta on tullut vuosien aikana materialisti ja valitettavasti uudet tavarat sekä vaatteet saavat minut iloiseksi. Minulla on joidenkin mielestä vaikea menneisyys ja myönnän, siellä on monia haamuja. Mutta toistaiseksi en tahdo käsitellä niitä täällä – täällä tahdon puhua nykyisyydestä ja siihen eivät haamut kuulu. Olen sosiaalinen, iloinen ja toisinaan hyvin laiska.
Perhe(kö?). Koen, että minusta tuli perheellinen 08/2015, kun poikani syntyi. Hänellä oli kiire maailmaan, joten hän putkahti vaikean raskauden päätteeksi rv36+2. Itkin ilosta, koska hän oli malttanut siihen saakka masussa. Tämä pieni ihminen on tuonut tullessaan ihan hurjasti iloa, onnea, vauhtia ja mahtaviaa uusia ihmisiä elämääni. Unohtamatta väsymystä, liki loppuun palamista ja rankkoja päiviä. Perheeseeni kuuluu myös 25-vuotias avomies, joka näillä näkymin on avomies hamaan tulevaisuuteen. Rakastan tätä pietä perhettäni 🙂
Tänne blogiin tulen kirjoittelemaan arjestamme iloineen ja suruineen. Aina en ole kovin hyvä kaunistelemaan, mutta toisaalta iloiset jutut annan tulla sitten 100% kanssa. Elämäämme kuuluu liikkuvainen ja iloinen vauva, valvottuja öitä, allerginen vauva, kärsivä parisuhde ja toisinaan hyvin väsynyt äiti. Eli 100% tavallista perhe-elämää.
Kiva kun taas kirjoittelet! 🙂 <3
Olen niin kaivannut tätä taas! 🙂
Tervetuloa takaisin! 🙂 <3
Kiitos <3