Kahden vuoden kriisi

Meillä eletään tällä hetkellä vaihetta, jossa en oikein tiedä miten päin pitäisi olla ja mitä ajatella, puhumattakaan mihin tässä pitäisi taas jatkaa. Hetkellisesti tilanne näyttää paremmalle ja sitä tuntee itsensä aivan optimistiseksi, kunnes tulee huonompi yö tai vaipan sisältö kertoo päinvastaisesta. Missä nyt siis mennään? No, siinäpä vasta kysymys vailla vastausta jälleen kerran.. 

Tällä hetkellä taas minulla on hiukan vaihe, kun on todella vaikeaa
käsitellä tätä kaikkea. Tuntuu, kuin tämä ei loppuisi koskaan eikä
menisi koskaan eteenpäin. Olen ollut viimeisen viikon todella väsynyt ja
siksi blogiinkaan ei ole mitään tullut; yksinkertaisesti en osaa puida
sanoiksi mitä tunnen. Kai tämä on joku 2 vuoden kriisi. Tajuaa, että 2
vuotta on jo takanapäin ja edessä ei todellakaan näy vielä hetkeen sitä helpompaa huomista. Vaikka kuinka yrittää hyväksyä tämän kaiken ja hyväksyä tämän vain meidän perheen elämäksi, niin juuri tällä hetkellä se on jälleen yllättävän vaikeaa. Sitä tahtoisi pystyä tarjoamaan lapselleen monipuolista ruokaa, päästä toisinaan taas helpolla ja olla ylipäänsä edes hetken miettimättä ruokakuvioita. Tällä kuitenkin mennään ja se on hyväksyttävä.

Kikhernepastan kuvittelin jo sopivan ja sitä on käytetty viikko päiväkodissakin, mutta nyt on todettava ettei se ilmeisesti sovikaan. Pasta olisi ollut niin mukava lisä tähän suppeaan ruokavalioon, mutta ei nyt auta. Huomenna saan käydä kertomassa päiväkodin keittiöön, että kikhernepasta jäi viikon mittaiseksi; onneksi vein itse sinne pussillisen eivätkä he tilanneet sitä. Kuvassa näkyy myös Leon nakit; pelkkää possua, vettä ja suolaa. Vähästä Vataja nakkinsa tekee! Joku on voinut Instagramista bongatakin kuvan, jossa Leo iloisesti istuu ostoskärryssä 1,5kg nakkilaatikon kanssa 🙂

Sen sijaan luomu banaani tuntuisi tällä hetkellä sopivan. Leo syö viikottain jo n. 2-3 banaania eli aika lupaavalle näyttää sen osalta. Vielä ei juhlita, mutta annetaan optimistisuuden nostella jälleen päätänsä tässä kohti 🙂 Avokadoöljy on nyt tuntunut sopivan pienenä määränä, jonka heitin lettutaikinaan. Avokadoöljy olisi ihan hurjan hyvä lisä ruokavalioon, kun meillä on ollut noiden öljyjen kanssa sen verran suuria haasteita. Lettuihin heitin taikinan sekaan myös aivan hiukan nokkosta, joka sekin nyt sitten ainakin toistaiseksi tuntuisi sopivan. Mustikkajauhetta menee teelusikallinen 3-4krt/vko, joka näyttäisi nyt myös menevän oireetta. Tätä listaa katsellessa voisi todeta, että mennään eteenpäin.. Valitettavasti vain mustikkajauheella tai nokkosilla ei vatsaa täytetä eikä kyllä öljylläkään tällaisina tippoina. Mutta alku se tämäkin!

Tällä hetkellä eletään jännittäviä aikoja, koska 2-3kk sykli on juuri täyttymässä useammalla ruoka-aineella ja se tarkoittaisi normaalisti niiden kaatumista aivan pian. Toisaalta nyt ei ole mitään merkkejä sellaisesta ilmassa ja pientä toiveikkuutta itselläni on, että josko tuo Leon käyttämä lääkitys vaikuttaisikin tässä kohti positiivisesti. Josko meidän ruokavalio ei kaatuisikaan tällä kerralla. Seuraavat pari viikkoa tulee näyttämään, mikä tilanne on tämän osalta. Peukkuja saa ja pitääkin pitää! Sisäinen optimistini huutaa “voisiko meillä vihdoin olla jotain pysyvämmin ruokavaliossa!?”, vaikka pessimisti sisälläni yrittää toppuutella samaan aikaan. Lääkkeestä voi lukea lisää TÄÄLTÄ 🙂

Meillä on käytössä myös allergialääke, jonka annostusta nyt laskimme ja kokeilemme, mitä sitten tapahtuu. Nimittäin toissailtana tajusin, että lapseni on aivan kuutamolla saatuaan lääkettä ja ihan niin taju kankaalla olo ei olisi suotavaa. Joten nyt kokeillaan pienemmällä annoksella, että mitä mahtaa tapahtua; josko yöunet säilyisivät, vaikka lapsi ei olisi aivan taju kankaalla.

Ei tässä kuitenkaan voi todeta, kuin ajan näyttävän mitä tuleman pitää; kaatuuko kaikki jälleen vai jäisikö ensimmäistä kertaa jotain jäljellekin?