Ja nyt meni sitten vuorostaan polvi..

Voihan ********. Polvi hajosi. Vanhan ei pitäisi mennä lattiatasoon leikkimään eikä ainakaan nousta sieltä ylös. Tunsin keskiviikkona, kuinka lattialta noustessa oikeasti tuntui polvessa, sitä ennen tuo polvi oli välillä vähän kipuillut jne. Kipu lähti pahenemaan, varsinkin jalan suoristaminen, rappuset, kyykistymiset ja muut tuntuivat oikeasti. Torstaina ei auttanut muu, kuin soittaa terveyskeskukseen ja pyytää lääkärille pääsyä.

No, terveyskeskus tyyliin ensin oli käytävä hoitajalla – joka suunnilleen tervehti ja laittoi päivystävän lääkärin jonoon. Jokseenkin turhaa ensin mennä hoitajalle, joka ei kuitenkaan tee mitään muuta kuin lähetä lääkärille? Ilmeisesti homma vain toimii näin, joten en kiukuttele sen enempää. 

Leo hurmasi jokaisen ihmisen odotusaulassa ja myös neuvontapisteessä(?) istuneen hoitajan. Leo hymyili ja höpötti omaa kieltään kaikille – ihmiset hymyilivät takaisin, kehuivat pieneksi aurinkoiseksi ja yhden viikonloppukin tuli pelastettua Leon ansiosta. Jossain kohti Leolle alkoi iskeä jo nälkäkin ja tasaisin väliajoin rattaista kuului “mämämmäää”.  Odottelimme aikamme, kunnes lääkäri oli painelemassa hurjaa vauhtia ohitse, kunnes hän pysähtyi juttelemaan kanssamme;

Lääkäri: “Odotatteko te päivystävälle lääkärille pääsyä?” 

Minä: “Juu, mun pitäs päästä lääkärille.”
Lääkäri Leolle: “Mitäs jos mä ottaisin sun äitis seuraavaksi, niin pääsette kotiin syömään. Tuommosta ääntä minun lapsenikin pitää nälkäisenä!” 

Hetkeä myöhemmin istuimme lääkärin huoneessa ja olin todella kiitollinen lääkärille. Leolla tosiaan uhkaavasti lähestyi ruoka-aika sekä päiväuniaika! 

Oikeassa polvessa on turvotusta ja kipua. Joku kierukan nivelen repeämä etusarvessa tms oli diagnoosi. Ilmeisesti sille ei ainakaan toistaiseksi ole tehtävissä mitään, syödä Voltarenia ja Omega3:sta. Ja lepuuttaa. Hehhe, hauska vitsi taaperon äidille. Leo ei voi ymmärtää, miksi en leiki hänen kanssaan tänään lattialla tai miksi emme lähde ulos. Vähän tekee pahaa pienen ihmisen puolesta. Täytyy toivoa, että alkaa kipu helpottaa jossain vaiheessa ja pääsisin taas touhuamaan 🙂 

Yritin ehdottaa jalkojen amputaatio-jonoon pääsyä, mutta siihen ei vielä kriteerit täytä. Huonossa kunnossa oleva nilkka ja polvi ei siis riitä. No, katsotaan kun joku päivä reistaa kummatkin polvet, nilkat ja vaikka lonkatkin.. Minulla on yliliikkuvat nivelet varsinkin jaloissa, joten eiköhän tämä ole ollut vain ajan kysymys. 

Mutta nyt ollaan kotosalla. Tylsistytään. Plääh.