Hui, jotain uutta elokuussa!

Olen joitakin postauksia kirjoittanut Leon päiväkoti taipaleesta, joka alkoi helmikuun lopulla. Olen kirjoittanut iloisia ja vähemmän iloisia tekstejä. Otetaan pieni kurkkaus nykyisiin kuvioihin ja mietteitä tulevista kuvioista!

Nyt siitä on vihdoin virallinen päätös, että Leo on saanut paikan allergia-ryhmästä elokuun alusta alkaen. Olemme olleet sinne jonossa koko tämän ajan, mitä Leo on ehtinyt päiväodissa olla ja nyt vihdoin hän sinne pääsee elokuussa!

Leo on nyt neljättä kuukautta tuolla nykyisessä päiväkodissaan. Ja mä nostan vaan hattua hänen hoitajilleen. Kyllä, Leon kaksi omaa hoitajaa on varmasti tehnyt parhaansa, antanut kaikkensa ja mahdollistaneet meille mahdollisimman hyvän kokemuksen päiväkodista. Ennen kaikkea he ovat olleet ihnia, opettaneet lapselleni monia asioita ja olleet tärkeitä ihmisiä lapseni elämässä nämä kuukaudet. Toki kun meillä nuo ruoka-jutut on aika oleellinen osa, niin monia asioita on opittu kantapään kautta, välillä on ollut varmaan kaikilla osapuolilla hermot kireällä ja on oltu valmiita heittämään hanskat tiskiin. Aina on kuitenkin keskustelulla päästy eteenpäin ja elämä jatkunut. Päiväkodissa he ovat retkeilleet, jumpanneet, askarrelleet, istuttaneet kukkia.. Paljon kaikkea niin ihanaa!

Uuteen päiväkotiin pääsimme tutustumaan ensimmäisen kerran viime viikon lopulla ja se oli juuri niin ihana paikka, kuin villeimmissä unelmissani uskalsin unelmoida. Meidät otettiin siellä heti vastaan todella hyvin, tiedettiin meidän olevan tulossa (lue: tieto tuntuu liikkuvan hoitajien välillä), keskustellessa tuli hyvin selväksi että siellä on allergia-osaamista kuten saattoi odottaa, siellä oli hirvittävä määrä kaikenlaisia leluja ja hekin tekevät kuulemma usein metsäretkiä! Tapaamamme hoitajat vaikuttivat todella sydämellisille ja ihanille 🙂

Kävimme läpi pesuaineet, saako lapselle käyttää desinfiointiainetta, onko sormivärien sopivuudesta tietoa ja vaikka mitä muuta. Kovasti keittiöstä sanottiin, että ruokavaliomme toteuttaminen voi tulla olemaan haaste. Minä kuitenkin olen sitä mieltä, että siitä haasteesta on vaan selviydyttävä. Jos muuallekin sama ruokapalvelu on saanut tehtyä Leolle sopivaa ruokaa niin kai se onnistuu myös kaupungin allergia-yksikössä? Tiedostan, että Leon ruokavalio on hyvin poikkeuksellinen myös allergia-piireissä; suurimpana se, ettei meillä vieläkään ole mitään 100% varmaa ns. turvaruokaa mukana kuvioissa. Meillä ei ole mitään, mitä voi antaa rajattomasti eikä varsinkaan rajattomasti annettavaa helposti saatavissa olevaa; possua, kanaa, perunaa, bataattia, porkkanaa, riisiä tms. Meillä koko lista koostuu niistä edes hiukka epätavallisemmista.  Uskon kuitenkin, että ruokakuviotkin saadaan kyllä toimimaan.

Minä koen tällä hetkellä suurta helpotusta, iloa. Ennen kaikkea sitä helpotusta, kun lapseni pääsee paikkaan jossa on useampi muukin allerginen ja ne allergiat ovat sitä arkipäivää.