Heikkoutta, vaiko ehkä sittenkin vahvuutta?
Tänään kävimme neuvolassa. Saimme uuden terveydenhoitajan ja minua jännitti kamalasti. Miksikö? Sen vuoksi, että vanha terveydenhoitajamme neuvolassa oli kiistatta paras. Saimme vastavalmistuneen, iloisen oloisen, innokkaan ja kuuntelevan terveydenhoitajan – ensivaikutelma siis ainakin hyvä!
Leon 1v 2kk mittoina 10,95kg ja 79,3cm, että hyvin kasvaa! 2kk aikana saanut painoa lisää 220g, joka on kuulemma ihan ok, varsinkin kun poika menee upean tasaisesti kasvukäyrällä. Pituutta oli tullut 1,6cm jos osaan yhtään laskea. Joka tapauksessa, kasvu on hyvää ja tasaista.
Minulle on väläytelty mahdollisuutta perhetyöhön, perhetyöntekijään aikalailla vuoden päivät. Aina olen sanonut, etten sitä tarvitse. Jossain kohti olin jo aika liki ottamassa apua vastaan, kunnes tilanne meillä hetkellisesti helpotti ja totesin, että ei me mitään apua tarvita. Nyt kuitenkin 1v 2kk kohdalla, kun edelleen mikään ruoka-aineista ei sovi ja niiden maistelusta tulee todennäköisesti jälleen pitkä ja kivinen tie.. Tänään päätin, että me otamme avun vastaan. Joko neuvolasta terveydenhoitaja tai sitten suoraan perhetyöntekijä soittelee lähipäivinä ja sovitaan, miten edetään 🙂 Terveydenhoitaja kaavaili sellaista, että joku kävisi täällä kerran viikkoon – minä saisin huonon yön jälkeen lepäillä tai vaikka halutessani siivoilla ja perhetyöntekijä olisi sitten Leon kanssa. Ei kuulosta yhtään hullummalle. Oikeastaan aika ihanalle. Onhan meidän tukiverkostomme aika heikko. Tai ei oikeastaan heikko, vaan aika kaukana meistä ja se rajoittaa.
Minulla oli kamala kynnys ottaa tätä apua vastaan. Kyllähän nyt vanhempien pitäisi itse lapsensa kanssa selvitä! Olen työstänyt tätä ajatusta nyt sen 12kk pian ja oikeastaan en näe avun vastaanottamista heikkoutena, vaan ennemmin vahvuutena. Vahvuutta on myöntää, että oma jaksaminen alkaa olla äärirajoilla ja siinä kohti ottaa tarjottu apu vastaan. Eikö vain?
Saamme huomenna myös neuvolalääkäriltä lähetteen verikokeisiin, ilmeisesti perusverenkuvaa: hemoglobiinia jne. Tarkistetaan, että arvot ovat kunnossa vaikka ruokavalio on mitä on 🙂 Muuten Leo sai pelkkiä kehuja uudelta terveydenhoitajaltamme – iloinen, touhukas pieni taapero <3
Loppuun vielä pari kuvaa, joissa iki-ihanan Jassulin tekemä jumpsuit päällä. Tämän tilasimme Leolle syntymäpäivälahjaksi ja rakastan tätä! Minulta on jo paristi kysytty kenen tekemä tämä on ja ihasteltu kovasti. Tämän tekijä oli vielä super mahtava ja teki meille pitkä selkäisen lapsen malliin sopivan – kaavaa on hiukan muutettu ja selkämitasta saatu muutama sentti normaalia pidempi, jolloin tämän käyttöikä kasvoi varmasti Leon kohdalla 🙂 Voisin suositella kurkkaamaan Jassulin sivustoja, jos tahtoo lapselleen käsintehtyä, laadukasta, upeaa vaatetta ;>