Ensimmäistä kertaa junassa, hui!

Me päätimme aika yllättäen lähteä viettämään mukavaa lauantai-päivää Helsinkiin. Myönnetään, että PoGo:n kenguruilla ja Unown:lla saattoi olla asian kanssa tekemistä. Pohdimme, millä sinne lähtisimme. Lopulta juna leikkivaunuineen vei voiton muista vaihtoehdoista ja varasimme liput Vr:ltä. 

Meidän reissumme alkoi aamulla aikaisin, kun pakkasimme Leolle ruokaa mukaan; vai katsotaanko sen  alkaneen jo eilisen puolella kun paistoin 400g lihapullia mukaan matkaan? Reissuun lähdimme laukku täynnä pääasiassa ruokaa Leolle; päärynäsosetta, lihapullia, kauramaitoa ja pensasmustikoita. Itsellä on niin paljon turvallisempi olo, kun  kaikki eväät on pakattu mukaan jo kotoa jolloin niitä on varmasti nälän yllättäessä 🙂

Tämä oli Leolle ensimmäinen junamatka Suomessa ja olihan se JÄNNÄÄ! Ikkunoista ihailtiin muita junia, katseltiin ulos hihkuen ja kaikkea oli kokeiltava leikkipaikalla. Leikkitila oli kummallakin matkalla toki täysin samanlainen, mutta mukavasti Leo jaksoi siinä touhuilla mennen-tullen. 

Juna oli ehdoton suosikki, kun sitä sai ohjata rattia kääntelemällä ja siinä pystyi kiipeilemään. Hyvänä kakkosena tuli liukumäki. Kirjahyllyssäkin oli mukavat valikoimat kirjoja; suosikkeina Myyrä ja Muumi. Välillä meno oli todella hurjaa leikkipaikalla, mutta eikö se vähän kuulu asiaankin? Pieni tila, pari tuntia sisällä, useampi lapsi, osa väsyneitä, ehkä pientä nälkää tai “sokerihumalaa” ja muuta sen suuntaista.

Turisteina löysimme kaikkea kaunista ja kivaa ihmeteltävää. Helsingin-reissu ei ole mitään ilman hanhia, Leo bongasi paloautot  ja turistina kuulunee pällistellä erilaisten asioiden edessä. Ihanaa olla turistina jossain! 

Ruokapaikkaa etsimme aika pitkään ja lopulta sitten päädyimme Kampin pippuriin, kun emme jaksaneet enää pidempään etsiä mitään. Leo pääsi istumaan ihan tavalliselle penkille pöydän ääreen eli ei syöttötuolia tällä kertaa. Hyvin maistui omat eväät, vaikka muut söivätkin aivan muuta 🙂 Leo myös osasi ja malttoi istua todella hienosti pöydän ääressä; äiti oli oikeasti aika ylpeä. 

Leo vetäsi kunnon päiväunet; se aika käveltiin sitten rantaa pitkin ihmetellen. Saatoin myös poiketa  Newbie-myymälässä, jossa joku vain laittoi muutaman vaatteen käteeni..

Takaisin tulo matkalla olin hyvin kiitollinen kanssa matkustajillemme. Nimittäin vain yksi perhe ruokaili meno-paluumme aikana siinä lasten leikkipaikalla ja sekin aika viimeisillä minuuteilla; silloin oli hyvä hetki kasata omat tavarat ja lähteäkin jo ovelle odottelemaan perille pääsyä. Paluumatkalla keräilin monet sipsit lattialta; ne kun murenee ja kulkeutuu sitten kaikkialle vaikka ne kuinka syötäisiin muualla kuin leikkipaikalla. Ja toki oman haasteensa tuo se, että ensimmäinen penkkirivi on suoraan leikkipaikassa kiinni; niitä ruokia vain kulkeutuu sinne vaikka syötäisiin ns. sieltä poissa ollen. Leo kuitenkin keräsi kiltisti sipsinmuruja lattialta ja toi ne minulle; kerta se on ensimmäinenkin kun muruset eivät menneet suuhun! Näillä sanoin kai yritän vain taas saada ihmiset huomioimaan nämä pienet allergiset ihmisen alut, jotka saattavat kärsiä suurestikin niistä keskellä leikkipaikkaa syödyistä kananugeteista tai sipseistä jotka murenevat liukumäkeen. Vaikka se tuntuisi sinusta vain muutamalle muruselle, jonkun lapselle se voi olla paljon enemmän.

Matkat kuitenkin sujuivat todella mukavasti ja junamatkailusta jäi hyvät fiilikset 🙂

Minun muistilistani junamatkalle, kun matkaseurana on taapero: