Allerginen lapsi varahoidossa?

Hei, me selvittiin! 

Kyllä, luit aivan oikein. Meillä juhlitaan varahoidosta selviytymistä ja pahemmilta ongelmilta välttymistä tänään. Leon päiväkodissa oli henkilökunnalla kehittämispäivä, joka lienee jokaisessa päiväkodissa kahdesti vuoden aikana; kerran syksyllä, kerran keväällä. Meillä ei ollut mitenkään mahdollista pitää Leoa kotona, joten hän joutui menemään toiseen päiväkotiin täksi päiväksi hoitoon.

Äidin stressi ennen tällaista päivää on jotain valtavaa; voitte vain kuvitella! Ne kaikki ruoka-jutut, lääkekuviot, muilla lapsilla/henkilökunnalla olevat lemmikit, henkilöstön vähempi allergia-osaaminen jne. Myönnän tentanneeni Leon oman päiväkodin henkilökuntaa, keittiötä sekä varahoitopaikan henkilökuntaa jo viime viikolla; varmistaakseni sekä varmistuakseni, että kaikki voisi sujua tänään mahdollisimman hyvin.

Tänään kävin vielä läpi kaikenlaista; kerroin ja näytin lääkkeet, useampaan kertaan. Käytiin läpi kohtaukset ja miten niissä toimitaan. Kerroin hänen nukkumisistaan, mahdollisesta ongelmallisemmasta käyttäytymisestä ja ruokailutottumuksistaan. Jonkun mielestä ehkä kerroin liikaa siihen nähden, että lapseni oli siellä vain yhden päivän, mutta meille kun se yksi päivä voi tuoda viikkojen tuskan pieleen mennessään. Silloin on pakko edes yrittää selittää kaikki niin hyvin, että vähillä oireilla ja ongelmilla selvittäisiin. 

Ruoka-jutut olivat sujuneet, Leon sanoin “Täällä samaa ruokaa!”. Oli aika lohdulliset sanat, kun lastani hain tarhasta ja lapsi kertoo ensimmäisenä saaneensa jälleen vain samaa ruokaa. Leo oli myös nukkunut ja käyttäynyt ihmisiksi. Leo oli leikkinyt monenlaisilla jutuilla ja ulkoilemaankin oli päässyt. Leon mukaan oikein mukava päivä ja kaikki oli kivaa, mutta huomenna on silti kiva päästä omaan päiväkotiin, omien aikuisten luokse. Yhteenvetona voisi todeta, että Leo viihtyy omassa päiväkodissaan. IHANAA! 

Varahoidosta kotiutui hyvin väsähtänyt lapsi, joka on ottanut rennosti kotiin päästyämme; Late Lammas on ollut kova sana. Vatsa on ilmeisen kipeä ja naama hohkaa ja kuumottaa aika hyvin punaisena. Tämä saattaa olla oirehdintaa mistä tahansa; yksi realistinen tekijä voisi olla henkilökunnalla ja/tai muilla lapsilla kotona olevat lemmikit, toisena mahdollisuutena tulee jämät leluissa jne (joita todennäköisesti omassa tarhassa ei ole) ja hyvänä kolmosena voisi olla puhdas stressi. Tai sitten se on jotain aivan muuta. Meidän elämää, perus arkea voisi varmaankin jo alkaa tässä kohti sanomaan.

On ihanaa saada näitä hyviä ja onnistuneita kokemuksia; ne aina helpottaa omaa pelkoa jättää vieraille lastansa hoitoon. Tällainen onnistuminen jälleen lisää fiilistä, että muutkin osaavat pitää lapsestani huolta; ruokkia, saada hänet nukkumaan ja olemaan hyvällä tuulella. Toki nämä reaktiot tällaisten päivien jälkeen ovat ikäviä, mutta ei näiltä vain voi välttyä; nämä alkavat olla oikeasti meille arkipäivää ja jo odotettavissa aina.

Hoitavan henkilökunnan asenteella on myös varmasti paljon merkitystä; näillä ihmisillä asenne oli kunnossa ja uskon sen vaikuttaneen todella paljon lopputulokseen. Minun kanssani keskusteltiin jo viime viikolla puhelimessa asioista ja tänään kuunneltiin aidosti; kertomistani asioista oli listattu hieno paperikin koko ryhmän aikuisille tiedoksi. Asenne, muistakaa asenne, jos kohtaatte allergisen lapsen; olipa kohtaaminen päiväkodissa, lasten syntymäpäivillä tai missä tahansa. Sillä oikeanlaisella asenteella kun pötkii jo pitkälle.