ALLERGIAPERHE: Romahdus, taasko?

Ei siitä ole kahtakaan viikkoa, kun kirjoitin postauksen “Lääkärissä” ja se postaus oli täynnä lähinnä optimisuutta ja uskoa, että kuljemme oikeaan suuntaan. Tämä postaus osoittaa sen, kuinka nopeasti suunta voi kääntyä tällä tiellä, mitä me kuljemme. Romahdus voi odottaa nurkan takana vaikka hetkellisesti näyttäisi kuinka hyvälle.

NIIN ETTÄ MIKÄ ROMAHDUS TÄLLÄ KERTAA?

Tiedättekö sen deja vu -olon, joka voi iskeä ihan yllättäen. Sitä seuraa oireita, miettii mikä niitä voisi aiheuttaa ja sitten iskee semmonen “äh, tämä kaikki me on koettu jo monesti aiemminkin!”. Lapsi saa kaverikseen kiukkuisuuden, masukivun, väsymyksen, heräilyn, elämänilottomuutta, pissavahinkoja, rajua reagointia uusiin ruokiin jne.. Ja silloin tajuat, että tämä on sitä täysin samaa joka on ajanut meidät jo kahdesti syömään antibioottikuuria Dientamoeba fragilis -parasiittiin.

Siitä tajuamisesta se ahdistusta vasta alkoikin. Voiko se olla jälleen dientamoeba? Entä jos ei olekaan, niin mitä se sitten on? Tai jos se onkin, niin kestääkö tuo pieni suolisto enää antibiootteja? Leolla hoidettiin ensin monta kertaa tätä samaa oirekirjoa streptokokkina ja nyt kahtena keväänä dientamoebana. Onhan se ajatus aika pelottava, että jos dientamoebakin on väärä diagnoosi. Niin mitä tämä sitten on? Kuitenkin dientamoeba oli negatiivinen pari kuukautta sitten.

Romahdus. Se oli sana, jota Leoa Turussa hoitava lääkärikin käytti eilen. Jotain sellaista tämä näyttäisi olevan. Saimme sieltä lähetteen isoon kasaan ulostenäytteitä; lähinnä taas tsekataan tilannetta vähän isommin, sen dientamoeban lisäksi. Todettiin, että olo on  ihan kunnolla heikompi taas.

RUOKAVALIO SUPISTUU

Kynnys lähteä muokkaamaan ruokavaliota on aika suuri; varsinkin ennen noiden näytteiden ottoa ja valmistumista. Mutta toisaalta nyt on taas oikeasti romahdus päällä ja pakko kokeilla, että helpottaisiko jonkin pois jättäminen edes hiukan. Olemme nyt pitkälti pudottaneet niille varmiten sopisiville; tattari, hirssi, amarantti, peura, pensasmustikka, päärynäsose, vesimeloni, käytössä oleva Keijun margariini, psyllium, lohi ja kookosta vähennettynä. On siinä kuitenkin yksitoista syötävää ruoka-ainetta. Ja todennäköisesti testaamme jälleen nakkia ja muuta aika nopsaan, mutta jos karsimalla helpottaisimme oloa edes hiukan. Myskikurpitsa ja kurkku ovat ne meidän uusimmat ja niitä mahdollisesti uskallamme maistella leppoisaan tahtiin; eivät ne voi tätä kaikkea aiheuttaa todennäköisesti, kun menevät niin harvakseltaan. Huom, todennäköisesti, koska varma ei voi olla mistään.

Oireilevan lapsen katsominen on vaikeaa, varsinkin kun oireilu on näin laajaa sekä elämänlaatuun vaikuttavaa. Silloin yksinkertaisesti on kokeiltava kaikkea ja ns. helpointa on aloittaa ruokavaliosta. Josko sinne kuitenkin olisi eksynyt jokin paha joukkoon ja aiheuttaisi nämä oireet. En suoraan sanoen jaksa uskoa, koska oirekirjo on niin selkeästi samaa kuin alkuvuodesta. Se on jotain erilaista, kuin ruoista. Siinä on se joku, joka vain tekee siitä erilaista. Semmonen tietynlainen kiukkuisuus ja muu.

ETTÄ TAAS ODOTELLAAN

Nyt ei auta kuin otattaa nuo ulostenäytteet ja sen jälkeen jäädä odottelemaan vastauksia. Sen jälkeen katsoa, mitä sieltä löytyy vai löytyykö yhtään mitään ja mitä mieltä lääkäri on. Ei se auta kuin toivoa tässä kohti, että jollain keinolla saamme jälleen palautettua tämän pienen miehen olotilaa edes siedettäväksi. Edes siihen tilanteeseen taas, missä olimme jo pari viikkoa sitten. Näin jälkikäteen ajatellen se oli aika hyvä tilanne.

Mutta tätä tämä välillä on allergiaperheissä. Tilanne voi hetkellisesti näyttää todella hyvällekin, kunnes sieltä syystä tai toisesta iskee se romahdus joka vesittää sitä saavutettua parempaa vointia ja stabiilimpaa tilannetta. Se voi olla todella pienikin asia, joka sen korttipakan kaataa. Ja pahimmillaan se on sitten taas menoa kohti huonompaa.. Meillä selkeästi vedetään edelleen aika nopeasti huonoon oloon, kun jotain tulee. Mitä se on, niin siihen odotamme yhä vastausta.

Myönnän, että tämä on äidinkin päälle aika raskasta, kun hetken sai jo uskoa tilanteen helpottaneen. Meillä nukuttiin, kipu ei hallinnut elämään, lapsi jaksoi ja oli elämäniloinen. Nyt on otettu monta askelta taaksepäin ja taas eletään vähän tiedottomina, että miksi tällä kertaa taas näin. Mutta ei se auta kuin taas jatkaa eteenpäin ja toivoa sitä parempaa huomista <3