Ajatuksia syksyn kuvioista

Syksyllä meillä ihan tosissaan aloitetaan arki töiden ja päiväkodin osalta – tähän asti tehty osapäiväistä, pidetty vapaapäiviä ja kaikkea muuta. Sen sijaan syksyllä alkaa kokopäivätyöt ja kokopäivä päiväkoti. Tämä herättää paljon tunteita äidissä, joka olisi tahtonut pitää lapsensa pidempään kotona.

Leo on toki ollut helmikuun lopusta alkaen päiväkodissa, joten ei kokonaan uutta. Mutta onhan se kuitenkin uusi alku, kun päiväkoti vaihtuu ja päivät pitenevät. Leo kuitenkin saa mahdollisimman kevyen startin uudessa päiväkodissa, koska hän pääsee aloittamaan jo 1.8. ja itselläni alkaa työt vasta 14.8. Joten pari viikkoa hän saa totutella lyhyemmillä päivillä, tutustua uusiin hoitajiin sekä lapsiin. Hän saa ottaa paikan omakseen. Onneksi minun työni alkavat vasta kuun puolivälissä, niin tähän on mahdollisuus. Leo kuitenkin rakastaa ainakin tällä hetkellä päiväkodissa olemista, sinne lähtemistä ja viihtyy aivan tosissaan, joten en usko uudessakaan tulevan suurempia ongelmia. Ainakin tutustumiskäynneillä hän on ollut niin iloisena ja kummallakin kerralla valmis lähtemään muiden kanssa syömäänkin!

Ruoka-jutut minua hiukan stressasi, kun sain päiväkodin keittiöltä sen verran epämääräisiä vastauksia koskien kaiken onnistumista. Tämä kuitenkin on ymmärrettävää, kun kaikesta päättää paljon korkeammat tahot ja keittiön mahdollisuudet vaikuttaa mihinkään on aika vähäiset. Minä kuitenkin päädyin ottamaan yhteyttä hiukan korkeammalle ja sitä kautta minulle lupailtiin kaiken kyllä onnistuvan ongelmitta. Heinäkuun viimeinen päivä saadaan kunnon palaveri asioista vielä pystyyn ja olen hyvin luottavaisin mielin. Kuten olen aiemminkin sanonut, niin nykyisen keittiön kanssa on sujunut hurjan hyvin ja kiitollisuuteni on suuri. Uskoisin, että yhtä hyvin sujuu uudenkin keittiön kanssa ja kaikki saadaan rullaamaan syksyllä 🙂

Vaatimalla päästään aika pitkälle. Heillä kuitenkin on velvollisus järjestää ruokaa jokaiselle lapselle ja lääkäritodistusta on noudatettava. Joten hyvässä hengessä vaatien, niin asioilla on tapana järjestyä.

Yksi hyvin suuri jännityksen aihe on meidän kaikkien jaksaminen. Tällä hetkellä kun aamut alkavat klo 3-4 ja yleensä saan nukkua päiväunet päivällä.. Päiväunet kun jäävät pois, niin saa nähdä miten tämä äiti-ihminen mahtaa jaksaa. Puhumattakaan, kun kokeillaan jotain epäsopivaa ja tulee niitä valvottuja öitä. Mutta eiköhän sitä jotenkin selviä tästäkin, kun arki käynnistyy!

Olen kuitenkin itse niin onnellinen alkavista töistä, että suunnilleen hihkun pelkästä ajatuksestakin. Odotan sitä niin kovasti! Pääsen tekemään työtä, jota ihan tosissani tahdon tehdä ja lapseni pääsee päiväkotiin, jossa hänen on varmastikin hyvä olla. Voisiko paljon enempää tässä kohti toivoa, kun töiden aloitus on väistämätöntä useammasta syystä?