Äiti vapaalla

Minulta kysyttiin eräässä kommentissa, että pääsenkö minä ikinä ulos kavereiden kanssa, kun mieskin kavereitaan näkee. KYLLÄ, eilen olin ensimmäisen kerran sitten lokakuun 2014 jälkeen. Että eihän tässä edes kolmea vuotta tullut viime kerrasta kuluneeksi 🙂 

Meinasin kohdata suuren kriisin, kun tajusin kaikkien housujeni olevan likaisena, vaikka kuinka olin suunnitellut kerrankin ennalta mitä puen ylleni. No, ei auttanut kuin tyytyä muuhun! Ja kengätkin jouduin vaihtamaan koroista tennareihin, kun ei tämä murtunut pikkuvarvas asettunut, vaikka kuinka olisi tahtonut.

Olin ulkona muutaman muun äiti-ihmisen kanssa, mammojen illanistujaiset 🙂 Oli ihanaa päästä niiden naisten kanssa istumaan iltaa ja pitämään hauskaa <3 Tajusin, että ehkä olin jo vähän sen tarpeessakin. Keskustelua, naurua, syötävää ja juotavaa, musiikkia.. Hauskaa oli! Kiitos naiset!

Tänään sain nukkua pitkään ja rauhassa, kun nuo miespuoliset lähtivät ulkoilemaan. Kuvat, joita sain ulkoilu-reissulta, niin osoittavat että hauskaa heillä tuntui olevan <3 Ja äidin ylpeys kun on tunnetusti jotain suurinta, niin pakko hehkuttaa tämän aamun kohokohta; Leolla oli kuiva vaippa herätessä ja niinpä kiisin pojan kanssa kiireellä potalle, jonne saatiinkin kunnon pissa! Äidin oma, iso pieni taapero <3

Kaiken kaikkiaan todettava, että kyllä sitä voisi uskaltua jättämään nämä miehet toisinaan kaksistaan; hyvin he pärjäävät! Leolla on ihana ja mahtava isä, joten on ihanaa että nämä saivat kahdenkeskistä aikaa ihan kunnolla <3  Jotenkin tämän kaiken keskellä on vain ollut niin vaikeaa irroittautua, vaikka on koko ajan luottanut mieheen ja, että täällä pärjättäisiin. Mutta se kipeän lapsen “hylkäämisen” tunne on ollut jotain aivan kamalaa. Ehkä meidän napanuoramme on vähän pidentynyt, nyt kun Leo on ollut päiväkodissa ja itse välillä tehnyt iltatöitäkin jne.

Tässä kohti vielä todettava; Se oma aika on tärkeä asia! Muistakaa myös muut, että välillä tekee hyvää ottaa omaakin aikaa kaiken arjen pyörityksen keskellä <3