MARJAPIIRAKKA, JOKA AIHEUTTI REAKTIOITA IHMISISSÄ
Varmaan aika moni törmäsi marjapiirakkaan, jota hehkutin blogin FBssä sekä IGssä ja taisinpa muutamassa ryhmässäkin hehkuttaa. Itse olin marjapiirakasta todella onnellinen ja totesin jossain puolittain vitsillä, että “Leo ei enää muuta söisikään, kuin piirakkaa”. No, eihän tuo lausahdus suinkaan tarkoita etteikö muuta söisi vaan lähinnä oli heitto siitä, että se todellakin maistuu ja sitä saa syödä mm. päivällisen jälkkärinä useamman kerran viikossa.
MARJAPIIRAKKA ON TURMIOKSI
“OPETAT LAPSESI MÄTTÄMÄÄN HERKKUJA”
Lukiessani saamaani yksityisviestiä tämän marjapiirakan julkaisun jälkeen, en ollut uskoa silmiäni. Kuulemma opetan lapseni herkuttelemaan päivittäin ja hänestä tulee joka välissä mässäilevä aikuinen myöhemmin, se on epäterveellistä ja käytännössä PILAAN lapseni. Se oli kyseisen viestin pääasiallinen sanoma. Istuin hetken tuijotellen sitä viestiä epäuskoisena ja joutuen hetkeä myöhemmin kääntymään muiden äiti-ihmisten puoleen, kysyäkseni ajattelenko asioista jotenkin aivan väärin vai mikä on, kun näen asian aivan toisin. Eikä tämä ole ollut ainoa yhteydenotto; myös myöhemmin leipomiini muffineihin reagoitiin samankaltaisesti, ei yhtä suorasti mutta silti.
Itse näin ensimmäisenä sen marjapiirakan tuoman ilon, liki käsinkosketeltavan innostuksen. Sellaista aitoa ruoan tuomaa mielihyvää ja nautintoa, jota en ole ehkä ikinä aiemmin nähnyt tältä lapselta. Jotain niin normaalia ja tervettä suhtautumista siihen marjapiirakkaan. Lapseni on syönyt hyvin suppealla ruoka-ainelistalla koko elämänsä läpi ja nyt käytännössä reilun vuoden mennyt täysin muuttumattomalla kokoonpanolla päivästä toiseen. Aina sitä samaa, samaa ja samaa. Yht’äkkiä saimme tuotua piirakan mukaan ja se kirkkaus tuon lapsen silmissä, kun hän sai jotain uutta ja erilaista. Se oli se, minkä itse näin siinä piirakassa.
EPÄTERVEELLISTÄ?
Sitten päästään tähän epäterveellisyys-kysymykseen. Mikä siitä piirakasta sitten teki epäterveellistä tai ei suotavaa? Tai muffineista? Nimikö? Tuntuu, että tässäkin reagoitiin nyt lähinnä kyseisen tuotteen nimeen. Marjapiiirakka. Muffini. Jäätelö. Miksi kyseiset sanat nostavat heti jossakin ihmisessä negatiivisia tunteita tai fiiliksiä siitä, että nyt herkutellaan ja lapsi syö epäterveellisesti? Ei se aina vain tarkoita mitään epäterveellistä, vaikka tuotteen nimeksi oli annettu mitä hyvänsä. Ei marjapiirakka, muffini tai jäätelö tarkoita automaattisesti kahta kiloa sokeria ja kolmea kiloa voita.
Marjapiirakka ainesosina oli:
- Kookosmaito (rasvainen osa siitä)
- Vesi
- Bonne päärynäsose (vain hedelmää)
- Hirssihiutale
- Tattarijauho
- Päällä marjoja sekä kookosjogurttia
Muffinien ainesosat oli:
- Vesi
- Bonne päärynäsose
- Hirssihiutale
- Tattarijauho
Jäätelö:
- Bonne päärynäsose
TAI - Vesimeloni
Muutama päivä sitten tein osittain samoista raaka-aineista smoothien eikä siihen kukaan reagoinut mitenkään. Sain tehdä smoothien kookosjogurtti + vesi + mehu + päärynäsose + marjoja -yhtälöllä eikä kenelläkään ollut tarvetta siihen regoida. Miksi se smoothie nyt oli parempi sitten kuin samoista ainesosista valmistettu marjapiirakka tai muffinit? Ilmeisesti smoothie kuulostaa terminä terveellisemmälle, kuin esim. marjapiirakka.
HERKKUJA VAI EI?
Itse ajattelen, että herkut ovat osa tätä elämää ja kuuluvat tähän kaikkeen; ne tuo iloa, sosiaalisissa tilanteissa yleensä herkut kuuluvat kuvioihin jne. Olen sitä mieltä, että myös lapsi saa herkutella.
Meillä tämä kyseinen marjapiirakka on vaan eri muotoon laitettu iltapala; samat asiat voitaisiin tarjota myös smoothie + puurorieska -vaihtoehtona. Haluan uskoa, että lapseni oppii herkuttelemaan terveellisesti; hän pitää tätä marjapiirakkaa sekä muffineita suurina herkkuinaan eikä suinkaan kaipaa edes tikkareita tai muita joita on saanut sen pari kappaletta elämässään. Hän kaipaa marjapiirakkaa, joka ei eroa ainesosiltaan smoothiesta. Ei meillä syödä joka aterialla eikä edes joka päivä marjapiirakkaa tai muffineita. Mutta melkein joka ilta päivällisen jälkeen meillä otetaan jälkkäriä; Bonnesta jäädytettyä mehujäätä, marjapiirakkaa, muffinia tai vaikka pensasmustikoita ihan sellaisenaan. Pyrin opettamaan lapselleni järkevyyttä herkutteluun ja mielestäni ei ole yhtään lioiteltua herkutella vaikka joka päivä; varsinkaan, kun kyseiset herkut ovat terveellisiä. En minäkään varmaan joka päivä antaisi tikkaria, mutta mielestäni se on aivan eri asia. Jos lapselleni sopisi sokeri säännöllisesti, niin sitäkin varmasti olisi enemmän kuvioissa; allergia-taival on opettanut näyttämään sokerinkin yhtenä ruoka-aineena ja tavoittelun arvoisena asiana.
Ja sitten on pakko huomauttaa tähän väliin myös se tosiseikka, että hyvin monesti tämän ikäinen lapsi saa päivänmittaan sokeria jo yhdestä jos toisestakin asiasta; mahdollisesti mm. muroista, jogurtista, hilloista jne. Meillä ei ole mitään tällaistakaan. Meidän murot ovat täysin sitä itseään eli hirssiä tai amaranttia, hillon virkaa ajaa 100% hedelmäsose ja jogurtti on kookosjogurttia ilman sokeria jne. Eli meiltä puuttuu kaiken lisäksi se ns. piilosokeri, piilorasva, piilolisäaineet jnejnejne.. Josta päästään siihen, että tämä lapsi itseasiassa syö aikamoisen terveellisesti, kun alkaa tosissaan asiaa miettimään.
OMAT TUNTEET NOUSI PINNALLE
Myönnän, että tämä osui syvälle ja upposi kuin terävä piikki. Jouduin keskustelemaan useamman ihmisen kanssa ja jakamaan ajatuksia, jotta tajusin, että en ole ainoa joka ajattelee kuten minä. Itse näen meidän piirakan ja muffinit suurena erävoittona; ilona, vaihteluna, laajentuneena ruokavaliona, edistymisenä. Pystyin vihdoin tekemään tylsästä ruoasta jotakin uutta ja erilaista. Upeaa, ettenkö sanoisi. Meillä syödään ensin päivällistä; lihaa ja pastaa, jonka jälkeen vasta siirrytään jälkiruokaan. Jälkiruokaa ei syödä päivittäin vaan lähinnä silloin kun mieli tekee.
Asiaa nyt puituani reilun viikon, olen tullut siihen tulokseen, etten ole pilaamassa lastani. Vaikka siitä minua syytettiin ja hetken jouduin asiaa puntaroimaan. En kuitenkaan usko lapseni menevän yhtään enempää rikki siitä, että hän syö asiaa jota nimitämme marjapiirakaksi, kuin että hän joisi pelkkää smoothieta ja söisi puurorieskoja.
Saikohan tästä postauksesta kukaan mitään kiinni? Jos sai, niin omia ajatuksia saa heittää ilmoille 🙂
Juuri näin olet asian ytimessä. Herkuttelu kuuluu elämään. Teillä se nyt sattuu olemaan himan erillaista kun on kaikki ei sovi. Ei allerginen lapsi vetää päivässä ison määrän sokeria, rasvoja ym niinkuin kirjoititkin. Se että Leo syö piirakkaa tai mufineita jotka on sama kuin smothie ainekset tuo vain vaihtelua koostumukseen. Vaikka ainekset ovatkin samat koostumus edea vaihtuu. Tällöin myös tulee mielikuva että ruoka toista. Tällätavoin voi vähän huijata aivoja. Toki makukin muuttuu hieman kun ainekset kypsentää mutta erimuotoon/esillepanolla voi vaikuttaa paljoon siihen miltä ruoka maistuu sekä minkä mielikuvan siitä saa. Silti nämä kaikki ovat yhtä terveellisiä se ei katoa niistä mihinkään ei nimi tosiaan muuta ruokaa epäterveelliseksi niinkuin laitoinkin tuohon.
Teet valtavan upeaa työtä poikasi eteen, olet äärimmäisen tarkka, rakastava ja upea äiti pojallesi. Vain sinä tiedät mikä on hänelle parhaaksi olethan hänen äiti. Näistä viestien lähettäjistä ei kannata välittää he haluavat sinulle pahanmielen joten jätä ne ihan omaan arvoonsa. Teette asiat juuri niinkuin on paras Leon kannalta hänen ruokailuista kuitenkin kyse ja hänellä myös oikeus nauttia niistä. Syöminen ei kuitenkaan ole pelkkää tankkausta vaan siitä pitää myös osata nauttia. Moni allergisella lapsella tämä ei aina ole helppoa kun monikaan ruoka ei sovi ja ruokavaliossa on vain muutama ruoka-aine. Zemppiä teille ja nauttikaa piirakoista, jäätelöstä ja mufineista😊
Kiitos tästä ihanasta kommentista <3 Joka sana niin tottta ja niin fiksusti kirjoitettuja sanoja.
Tottakai lapsenkin pitää saada herkutella. Jos teillä on kovin rajallinen ruoka-ainesten määrä, herkuttelu voi olla lapselle sitä että suutuntuma on erilainen. Siis jos niitä ihan samoja aineksia saa esimerkiksi smoothiessa tai iltapalalla sellaisenaan.
Mutta siihen epäterveellisyys-epäilyyn. Smoothiesta tulee mieleen superterveellinen eväs, jota kaikenlaiset fitness- tyypit hehkuttaa. Marjapiirakasta taas tulee mieleen… no, makea jälkiruoka, jossa on paljon sokeria. Ruokien nimistä on tietynlaisia mielikuvia. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa, kunhan muistaa sitten katsoa asiaa vähän tarkemmin ennen kuin räjähtää ja alkaa meuhkata ja syyllistää toisia.
Tuo on totta, että tietyistä ruokien nimistä vain tulee niitä mielikuvia. Mutta pitäisi osata päästää siitä mielikuvasta eroon; ei se piirakka tai kakku terminä aina automaattisesti tarkoita epäterveellistä.