Pohjamudissa, mutta täältä noustaan taas!
Vuoden 2017 viimeisinä päivinä käytiin kurkkaamassa jälleen, miltä näyttää pohjalla ja miltä tuntuu kaiken kaatuessa. Ahdistusta, loppu olemisen fiilistä, paniikkia ja hanskat tiskiin -fiilistä sieltä meinasi pukata ensimmäisinä fiiliksinä. Olin niin valmis heittämään hanskat tiskiin pahimman helpotettua; olo oli kuin pahimmassa darrassa ja epätoivo aivan valtava. Tajusin kuitenkin aika nopeasti, etten voi jäädä vellomaan epätoivoon vaan pakko se on tästä jotenkin lähteä rakentamaan uutta.
Vaikeimmista hetkistä selvisi sillä “olen äiti ja nyt lapseni tarvitsee minua”. Pahimmalta ei tuntunut se yö kun valvottiin liki kokonaan eikä sitä seuraavakaan. Pahimmalta ei tuntunut se, että lapseni puri ja nipisti pahaa oloaan purkaessaan. Pahimmalta tuntui se olo, joka itsellä oli kun alkoi saada unta ja tajuta kuinka taas jotain tippui ruokavaliosta. Tälläkin hetkellä päänsärky on sanoin kuvaamaton, oksettaa ja olo on kummallinen. Onneksi Leon mummo ja kummitäti piti pahimpien öiden jälkeen lapsestani huolta ja sain itse vain möllöttää. Ja tehdä monen monta palapeliä, jotka kummallisesti rauhoitti sitä epätoivoista fiilistä joka oli pinnalla.
Pahimman jälkeen kuitenkin lähdettiin nousuun ja aloin tekemään suunnitelmia jatkon kannalta. Tässä kohti oli tiputettu kaura pois ja olo alkoi pojalla tasaantumaan. Kauralla kuitenkin oli iso osa Leon ruokavaliossa ja se on tuonut pieniä haasteita nyt ruokailuihin. Muitakaan kun ei voisi lisätä. Ja nyt kun ensimmäinen kaatui, niin riski muidenkin kaatumiselle on suuri. Suurimpana pelkona heräsi jos possu tai hirssi lähtee kaatumaan, niin mitä sitten? Possu kuitenkin syö viljoja ja jos ne ovat kasvaneet ongelmana, niin.. :/
Tässä kohti kuvioihin asteli vertaistuki. WhatsApp ja FB:n muutamat ryhmät olivat henkireikäni, joiden avulla sain pääni jälleen kokoon ja joista sain paljon ideoita jatkoa ajatellen. Tätä kirjoitellessani uunissa paistuu peuraa, jota haimme tutun pakastimesta eilen (KIITOS!) ja jota pääsemme jo tänään kokeilemaan. Sen jälkeen uuniin menee kypsymään munakoiso, jota yritetään kanssa lähteä kokeilemaan. Pöydällä odottaa myös avokado, jota täytyisi uskaltaa kokeilla. Nyt taas mennään älyttömän rohkeasti uusia kokeilemaan, jotta saataisiin ruokavalioon jotain vanhan mahdollisesti kaatuessa.
Tämän piti olla takanapäin. Meillä piti vihdoin olla jotain varmasti sopivaa ruokavaliossa, pohja jolle rakentaa laajempaa ruokavaliota. Rehellisesti sanoen minulta vedettiin matto jalkojen alta ja henkisesti tämä oli kiistatta rankinta, mitä tälle allergia-polulle on mahtunut. Siitä kuitenkin noustaan, hiljalleen kasataan pää ja lähdetään kokoamaan pakettia uudelleen. Nyt on kuitenkin nähty jo valoa tunnelin päässä; on jotain mitä lähteä uudelleen tavoittelemaan. Kaatumatonta ruokavaliota.
Nyt uuden vuoden puolella lähdetään korjailemaan viime vuoden vahinkoja ja katsotaan, mitä tuleman pitää. Tällä hetkellä ei auta kuin toivoa, että ainoa kaatunut olisi tuo kaura ja muut saisivat jäädä.. Viidestä kun tippuu yksikin pois, niin se tuntuu. Nyt ollaan kuitenkin taas uudelleen täynnä toivoa ja taistelutahtoa.
Yksi henkirei’istäni, jos joku muu kaipaa tukea allergia-polullaan vertaisiltaan:
Kommentit (1)
Tsemppiä hurjasti!