2vkon painajaiselle nimi; streptokokki

Viimeiseen kahteen viikkoon on mahtunut aivan liikaa, jos minulta kysytään. Kaikki alkoi jo joulunpyhinä, kun tuntui, että nyt lähti kaikki kaatumaan. Kaura tippui ensimmäisenä ja ilmeisesti samalla vaikutti suuresti possun sopivuuteenkin. Useampi ruoka-aine oli täyttä kysymysmerkkiä ja oma huoli taas hurja, kun näki vain kaiken romahtavan. Sitä elettiin nuo kaksi viikkoa taas muistaen, mitä elämämme oli puoli vuotta sitten.

Jouduimme tekemään nopeita ratkaisuja ruokavalion kanssa, ottamaan uusia ja tiputtamaan vanhaa pois/vähemmälle. Kaiken tämän keskellä Leo vain oireili; itki kipua, vatsaa särki, ensin ummetti itkuihin ja oksennuksiin asti, sitten ripuloitiin, ei nukuttu, hän puri itseään, käytösoireet olivat toisinaan järkyttäviä. Kävimme useamman kerran lääkärissä; hakemassa apua ummetukseen, tsekkaamassa perusverenkuvaa jne.

Sitten tuli sunnuntai-päivä. Leo huusi, huusi, huusi, itki, ei kyennyt nukkumaan. Kuin riivattu. Ja silloin minä tajusin, mitä se kaikki oli; STREPTOKOKKI. Niin vahva deja vu -fiilis vajaan vuoden takaata ettei kahta sanaa. Varasin ajan Mehiläiseen, painelin lääkärin vastaanotolle ja pyysin lähetettä labraan kertoen, että olen aikalailla varma jo diagnoosista. Lääkäri kyseenalaisti, koska vaippa-alue ei näyttänyt oikealle, jotta kyseessä olisi Leon voimakkuuden oireita aiheuttava peppu-streptokki. Pikatesti kuitenkin näytti tämän äidin olleen tällä kertaa oikeassa; Leolla oli jälleen peppu-angiina.

Sunnuntai-iltana aloitettiin antibiootti-kuuri ja vähällä on selvitty tähän asti! Nukahtaminen ja nukkuminen on vaikeaa edelleen, mutta sitä se oli jo ennen kuurin alkuakin. Ruoka maistuu hiukan tavallista huonommin, mutta maistuu silti varmaan keskiverto taaperoa paremmin. Pidetään peukkuja, että näin vähällä päästäisiin 10vrk kuuri onnellisesti loppuun 🙂

Streptokokki pyllyssä yleensä räväyttää ilmeisesti vaippa-alueen hyvinkin punaiseksi ja siitä sen sitten voi tunnistaa. Meillä näin ei kuitenkaan käy; ulkoisesti ei ole mitään merkkiä. Eli se voi iskeä myös suoliston puolelle; kaataa ruokia, tehdä ummetusta, tehdä ripulia, tehdä kakkaamisesta kivuliasta jne.. Tämä yhteenvetona meidän kokemuksestamme <3

Meillä on tällä hetkellä ruokavaliossa peura, pensasmustikka, päärynäsose ja hirssi. Possu pienissä määrin. Uusina tulokkaina kuvioihin yrittää tulla klementiini sekä munakoiso. Pienintäkään uskoa ei ole, että kauraa saisimme enää takaisin; eiköhän se ole menetetty tällä erää. Nyt kuitenkin taas ruokavalio vaikuttaisi ihan ok:lle ja olo on selkeästi helpottamaan päin kaikkinensa. Tässä kohti on kiitettävä ruokapalvelua, josta ruoka tulee lapseni päiväkotiin. Pienellä tuskan hiellä, kiukuttelulla, itkulla ja vaatimisella lapseni saa päiväkodissa peuraa. Olen kiitollinen. Sanat ei edes riitä kertomaan sitä helpotuksen määrää, jota koin sillä hetkellä kun sain tietää sen onnistuvan <3