Korttitalo uhkaa sortua

Pakko todeta, että ilmeisesti ab-piikki, kova flunssa sekä ab-kuuri alkavat vaatia veronsa pala palalta. Streptokokki vei meiltä ne ensimmäiset ruoka-aineet; kauran ja possun osittain. Oikeastaan tällä hetkellä sopinee oikeasti hirssi, päärynäsose ja pensasmustikka. Possua roikotetaan pienissä määrin mukana ja peuraa yritetään ajaa sisään. Munakoisoa ajetaan sisään, mutta oikeasti se olisi tarpeen tiputtaa pois. Tällä hetkellä kuitenkin ollaan jälleen tilanteessa, jossa on pakko syödä myös niitä ei-niin-sopivia, kun jollain se vatsa on täytettävä. 

Yritämme kovasti elää tavallista taapero-elämää. IG:stä on voinutkin bongailla, että lauantaina kävimme leikkimässä Hoplopissa ja sunnuntaina kokeilemassa ensimmäistä kertaa luistelua. Hoplopissa jaksoi hienosti, kunhan sai aina välilllä ottaa rauhallisemmin ja lepäillä. Luistelu oli uutta, jännittävää ja ihmeellistä; vielä ei pystyssä pysytty eikä pystyyn päästy, mutta yrittämisen puutteesta ei voi pientä miestä syyttää! 

Todellisuudessa öisin heräillään, naama oireilee (periaatteessa voisi olla tuo ulkona huutava tuuli sekä pakkanen, mutta sen kai pitäisi sisällä mennä ohikin), vatsa toimii ääripäästä toiseen. Juuri tänään vertasin heräilyämme vauva-aikaan eli aika järkyttävää tämä on. Ja sitten iskettiin todellisuus suoraan kasvoille: kaverin vauva joka on aloittanut kiinteiden maistelut hetki sitten, syö jo useampaa sorttia kuin meidän pian 2,5v! Henkinen musertuminen. 

Nyt kuitenkin tavoitteena olisi yrittää jotenkin sinnitellä tämän ruokavalion kanssa ja saada toivon mukaan jotain apuja ensi maanantaina allergialääkäriltämme; mitä tahansa. Oma olo on aika voimaton ja ahdistunut juuri tällä hetkellä. Tämän jälkeen me menemme näyttämään harmaantuvia hampaita hammaslääkärille (pitäkää peukkuja, että kyseessä olisi vaikka hammaskivi tai muu vaaraton). Näiden jälkeen jäämme odottamaan helmikuun lopussa olevaa osteopaatti-aikaa. Samalla pohdimme myös muita vaihtoehtojamme ahkerasti; SI-terapeutilla käynti mahdollisen aliherkkyyden vuoksi voisi olla vaihtoehto (jos tuo tuntee kipua kovin pahasti jälkijunassa, niin kipu ei välttämättä ole kovin hyvä oirehdinnan mittari..). Tämän lisäksi olen tänään laittanut avunpyyntö sähköpostin eräälle allergialääkärille, jolla on aina ideoita. Sormet ristissä toivotaan, että hän vastaisi minulle jotain. Ja viimeisimpänä vaihtoehtona voisi olla kokeilla Tampereen lääkäriä ja mahdollisesti tähystystä. 

Kellään kokemuksia SI-terapiasta? 

Entäpä tähystyksestä? Pienellä lapsella?

Kokemuksia otetaan vastaan suurella ilolla <3