Helmikuu on toivoa täynnä

Päivät kuluu, aika juoksee ja tuntuu ettei mitään ehtisi. Monta päivää olen miettinyt tulevani kirjoittelemaan jälleen kuulumisia, mutta yksinkertaisesti ne päivät ovat menneet ohi ennen kuin olen ehtinyt moista tekemään. Nyt kuitenkin tuli kirjoittamisen hetki.

Olemme yrittäneet ottaa iloa irti lumesta, joka aina kestää maassa muutamia päiviä ja lähtee sitten pois. Olemme kuitenkin päässeet muutamasti pulkkamäkeen. Ja onhan se lumi vaan kivaa! Nyt on ollut kiva, kun pakkasta ollut vain muutama aste, niin Leokin jaksanut touhuilla ja keuhkot toimineet. Hiukka meinaa pelottaa ensi viikolle luvatut kovemmat pakkaset, että miten mahtaa pienet keuhkot tykätä..

Saimme lähetteen Tyksiin lasten suolistopolille ja nyt odottelemme sieltä kutsua. Hoitava allergialääkärimme laittoi sinne lähetteen, koska suoliston tilaa olisi hyvä kartoittaa hänen mukaansa. Ultrassa ei kummempia löytynyt, joten aika suurta kysymysmerkkiä edelleen kaikki. 

Eilen illalla jätin antamatta allergialääkkeen ja Leo heräsi ensimmäisen kerran vasta klo 4, joka on ihme viimeisen parin kuukauden jälkeen. Eikä Leo myöskään valittanut kipua koko yönä. Nyt pohdin epätoivoisesti pienessä päässäni, että johtuiko nämä positiiviset asiat siitä ettei otettu lääkettä vai lieneekö sattumaa. Puhumattakaan siitä, kuinka iso rooli kokonaisuudessa mahdollisesti onkaan allergialääkkeellä. Tätä pohtiessa eteenpäin. 

Tässä kuussa on paljon odotettavaa. Aikaa Tyksiin, hiihtolomalla oleva allergialääkäri-reissu Helsinkiin sekä loppukuussa häämöttävä osteopaatti. Sitä toivoisi saavansa jotain apuja, ideoita, helpotusta; mitä tahansa, keneltä tahansa. Joten toiveikkaina helmikuuta eteenpäin! 

Onko kenelläkään juttu-toiveita?
Mistä tahtoisit lukea?