Koti; mistä syntyy kodin tuntu?

Tässä on tullut ajateltua viime aikoina ja todettua, että kodin tuntu tulee yllättävän pienistä asioista. Koti on kuitenkin paikka, jossa pitäisi olla hyvä sekä turvallinen olo ja mielellään myös kotoisa olo. Olen miettinyt viime aikoina paljonkin, mikä minun vanhasta kodistani teki kodin ja millä voisin saada tämän uuden tuntumaan kodille. Olen tehnyt pieniä, pitkälti isossa kaavassa merkityksettömiä asioita, jotka kuitenkin ovat vaikuttaneet siihen, että hetkittäin tämä uusi asunto tuntuu jo kodille. Vielä on paljon matkaa siihen, että tämä täysin tuntuisi kodille, mutta edes hetkittäin!

KYNTTILÄT

Eräänä iltana istuin olohuoneessa ja mietin, että mitä sieltä puuttuu. Toki ensimmäisenä mieleen nousi sohvapöytä, verhot ja kaikki suuret asiat. Jossain kohti tajusin sieltä puuttuvan myös kynttilät. Seuraavana päivänä hain kaksi kynttilää olohuoneeseemme, laitoin ne illalla palamaan ja sillä hetkellä minulla oli todella kotoisa olo, kun katsoin kynttilöiden palamista vilttiin kääriytyneenä. Sillä hetkellä heräsin siihen todellisuuteen, että oikeasti puhutaan pienistä asioista. Kynttilöillä ei vieläkään ole varsinaisesti paikkaa, kun olohuoneesta puuttuu kaikki tasot, joille ne voisi laittaa, mutta sillä hetkellä se ei häirinnyt. Minulla oli sohva, jolla kääriytyä viltin alle sekä kynttilät, jotka valaisivat hiljaisen olohuoneen pimeänä iltana.

KODIKKUUTTA VERHOISTA

Monta huonekalua ja tavaraa olisi ostoslistalla, paljon verhoja tärkeämpiä, mutta silti päädyin ostamaan olohuoneen ikkunaan Vallilan verhot -25% alennuksella. Miksikö? Puhtaasti luodakseni kodikkuutta. Pöydät, kaapit tai mitkään muutkaan isot huonekalut eivät pysty tuomaan tänne kotiin samalla tavalla kodikkuutta, kuin verhot ikkunoissa.

 

Vallilalla on aina ihania verhoja ja nyt pimeneviin syksyn iltoihin kolahti nämä ihanat keltaiset verhot. Mikä olisi syksyisempää, kuin keltainen väri ja puun kuvat verhoissa? Ei yhtään mikään, jos minulta kysytään! Pari viikkoa ehdin näitä verhoja pohdiskella, kunnes tänään osui sopivasti kohdalle tuolla -25% alennuksella Hansan kauppakeskuksessa käydessämme.

OLOHUONE

 

 

Verhoissa hivenen näkyy se todellisuus, etten vielä omista mm. silitysrautaa, jolla olisin voinut silittää verhot suoriksi. Nyt elättelen toiveita, että nuo tuosta suoristuisi nätiksi roikkuessaan ikkunassa tai vaihtoehtoisesti täytyy budjetoida jossain vaiheessa rahaa silitysrautaan sekä lautaan. Katsotaan, miten ne tuosta ottaa asettuakseen. Ihanien Vallila-verhojen lisäksi olohuoneen sohvalta löytyy keltaiset tyynyt, jotka sopivat sinne kivasti uusien verhojen kaveriksi. Sen lisäksi olohuoneessa on toki sohva, joka hankittiin pari viikkoa sitten ja jolle emme ainakaan tuntuisi oireilevan tällä hetkellä. Aika varmaan näyttää senkin, että alkaako uusille huonekaluille oireilla vaiko ei. Tällä hetkellä kuitenkin varmaan ihan hyvä hankkia yksi kaluste kerrallaan, niin on helpompi reagoida heti, jos jollekin käy oireilemaan. Toisaalta ei minulla ole varaakaan hankkia kaikkea kerralla, joten tämä hidas tahti sopii oikein hyvin.

ETEINEN

Eteinen on mielestäni aina ollut huoneista vaikein; sinne pitäisi saada tavaraa sopimaan, mutta sen ei tahtoisi silti näyttävän aivan räjähtäneelle. Ikeasta kotiutin meille tällaisen hyllykön eteiseen ja tykkään siitä kyllä ihan super-paljon. Sinne meni helposti ostoskassit, Leon asusteet ja nyt toistaiseksi siellä on myös muovipussissaan kuravaatteet jotka odottavat pääsyä takaisin päiväkotiin maanantaina.

 

 

Eteiseen tahtoisin seinälle jonkin avainkaapin tai muun, johon saisi aina aivaimet hienosti talteen. Odotan lähinnä, että se oikea tulisi vastaan ja tulisi heti sellainen “tuo se on” -fiilis.

MUISTOJA

Leon korttiseinä on saanut hurjasti kortteja ja Leo on niistä ollut älyttömän onnellinen. Viimeksi tänään päivitin kuvan kyseisistä korteista Instagramiin, jossa niitä voi halutessaan käydä kurkkimassa. Kortit eivät kuitenkaan olleet ainoat muistot, joita vanha asunto kätki sisälleen. Valtaosa tärkeimmistä muistoista on varastossa, odottaamassa josko ne joskus uskaltaisi sieltä kantaa asuintiloihin.

 

Leon ristiäisvaatteet pääsivät tänään kehyksiin. Vielä vaaditaan pientä hienosäätöä tälle + naula seinään, jos tämän mielii jonnekin kiinnittää (katsotaan, antaako VA tehdä reikiä seinään!). Mutta nyt nämä pienet ristiäisvaatteet on kuitenkin toistaiseksi edes johonkin säilöttynä 🙂 Vielä on matkaa siihen, että tämä on oikeasti koti tai voin sanoa rehellisesti “rakas uusi koti”, mutta alkuun on jo päästy. Hetkittäin minulla on koti.

 

Leon olosta uudessa asunnossa näin liki 2kk jälkeen kirjoittelen erillisen postauksen lähipäivinä, joten jääkää kuulolle!