Taapero treenaa luistelua

Leo sai joululahjaksi rahaa, jolla päädyimme hankkimaan hänelle luistimet sekä kypärän. Stadiumissa oli sopivasti alennuksessa luistimia sekä kypäriä, joten sieltä meille kotiutui luistimet alkuvuodesta. Harmittavan vähän me olemme ehtineet luistelemaan; sairastelua, väsymystä ja kipupäiviä aivan liikaa mahtunut tähän vuoteen. Olemme nyt kolmesti ehtineet jäälle; ensimmäisen kerran jäähallissa ja kaksi muuta kertaa kentällä.

Luistinten jalkaan laittaminen on aina Leon mielestä se hauskin vaihe; itse luistelun melkein voisi jättää hänen mielestään varmaan välistäkin. Leo ei ole ollut yhtään moksiskaan vaikka luistimet vedetään kireällä jalkaan ja varmasti jossain määrin puristavatkin. Ei hetkauta. 

Jäähallissa Leo pääsi luistelemaan tuen kanssa ja se sujui aika kivasti,
ottaen huomioon kyseessä olleen ensimmäinen kerta jäällä.Toki asento oli vähän, mitä oli, mutta Leo tykkäsi ja eiköhän se kuitenkin ole ensimmäisellä kerralla se pääasia. Pitkään ei todellakaan oltu, muutamia minuutteja 🙂

Seuraavalla kerralla käytiin kentällä ja suurimmaksi haasteeksi koitui pakkanen, joka ahdisti tämän pienen taaperon henkeä ja näin teki luistelusta aika epämukavan kokemuksen ilmeisesti. Hän kuitenkin pysyi aivan itsekseen pystyssä tällä kertaa jo ja otti ensimmäisiä askeliakin jäällä. Luistelu tuntui olevan hauskaa siihen asti, että hengitys kävi vinkumaanja veti tukkoon.

Tänään käytiin kolmannen kerran ja luistelu oli kaukana hauskasta. En tiedä, että muistuiko edellisen kerran epämukavuus vai mikä mahtoi painaa, mutta hauskaa ei tuntunut pienellä taaperolla olevan kentällä. Olimme luistimilla vain pienen hetken, kunnes lopetimme. Ei tuota pientä viitsinyt siellä kauaa huudattaa; kun ei ollut hauskaa, niin ei ollut. Jos suinkin säät vielä suosii, niin menemme kokeilemaan tänä keväänä uudelleen. Tiedä, vaikka luistelukin muuttuisi vielä mukavaksi 🙂

Itsehän en osaa myöskään luistella, kun ei minulla ole nilkka kestänyt ikinä. Nyt kuitenkin hankin itsekin luistimet ja olen opetellut taaperoni kanssa yhdessä. Todennäköisesti, jos tuo taapero tuosta innostuu, niin hetken päästä luistelee äitiään paremmin. On meinaan aika vaikeaa tämän ikäisenä alkaa täysin tyhjästä opettelemaan moista lajia! Jää on aika liukasta. 

Jos Leo suostuu vielä luistelemaan, niin tavoitteena olisi saada se liikkeelle; ottamaan ensimmäisiä huteria askelia jäällä, kaatumaan ja sen jälkeen opetella nousemaan pystyyn. Aikalailla luistelu kuitenkin lähtee siitä, että kaadutaan ja opittaisiin nousemaan pystyyn. Tärkein taito. Tämä kuitenkin vaatisi sen, että luistelu alkaisi tuntumaan mukavalle ja sitä tahtoisi tehdä; sitä päivää odotellessa 🙂

Miten muiden lasten luistelut ovat alkaneet? 🙂 Heti tykänneet vai

onko muillakin ollut vähän haluttomampia?