Allergisesta tuli suolistosairas

Päällimmäisenä eilisen lääkärikäynnin jäljiltä on kiitollisuus ja onnellisuus. Vihdoin joku katsoi kokonaisuutta eikä ainoastaan palasta sieltä ja toista tuolta. Vihdoin joku kuunteli, uskoi ja tahtoi alkaa tutkimaan muutakin kuin allergiaa. 

Stressini oli junamatkalla ja Itistä kiertäessä ennen lääkäriaikaa aivan taivaissa. Toivoin vain koko sydämestäni, että osaisin kertoa kaiken ja että joku tosissaan kuuntelisi minua. Toivoin, että vihdoin joku tarttuisi kokonaisuuteen ja haluaisi auttaa lastani voimaan paremmin. Samalla tiesin, että oikeasti olimme aikalailla viimeisen toivon varassa. Ajatukset yrittivät juosta vähän väliä siihen todellisuuteen; jos emme saa nyt apua, niin emme saa ikinä. Yritin jättää kyseisiä ajatuksia taka-alalle ja pyrin miettimään jotain muuta. Hiukan heikolla onnistumisella. Pyörimme kauppoja, minulla oli pahaolo, en pystynyt syömään ja ajatukset juoksi hullunlailla. 

Joku ihmeellinen rauhallisuus laskeutui minuunkin, kun kävelimme Pikku Jättiin ja Leo touhusi innoissaan lelujen parissa. Muistan ajatelleeni vain, että täältä meidän on saatava apua. Täältä emme voi lähteä ilman vastauksia. 

Lääkärin vastaanotolla pääsin purkamaan koko 2,5 vuoden taivalta. Saatoin tirauttaa pari kyyneltäkin tarinaa kertoessani. Lääkäri kyseli, tarkenteli, teki valtavasti muistiinpanoja itselleen. Ja sitten se lause, joka iski kovaa “Minä luulen, että tässä on kourallinen allergioita ja kaikki muu on jotakin muuta”. Siinä se vihdoin oli. Joku vihdoin sanoi ääneen sen, mitä olen itse jo epäillyt ainakin vuoden; tämä ei voi olla pelkkää allergiaa ja suoliston kypsymättömyyttä. Nyt sitten tutkitaan seuraavaksi verikokein ja ulostenäyttein; toivoen, että sieltä saataisiin suuntaa tulevaan. Näiden testien jälkeen lähdetään joko lääkekokeiluun tai tähystykseen, täysin riippuen näkyykö testeissä mitään. Vahvimpina epäilyinä mastosytoosi tai vuotava suoli tällä hetkellä. Tai siten jotain aivan muuta. Vihdoin kuitenkin tutkitaan. Aika näyttää saadaanko tälle kaikelle nimi ja diagnoosi vai tyydytäänkö vain etsimään helpotusta Leon oloon. Jälkimmäinenkin riittäisi; kivuttomuus olisi iso asia.

Minulla on suolistosairas lapsi. Reilu vuorokausi lääkärikäynnistä ja kieltämättä ajatukset laukkaa hullunlailla ympyrää. Minulta vietiin “onneksi tämä on vain allergiaa” –kortti. Hiljalleen alan tajuta, että nyt lääkärikin oli sitä mieltä, että tässä on muutakin. Tätä osaa en osaa vielä puida ajatuksiksi tämän paremmin; tämä ottanee aikaa. Tahdoin, että joku todella tarttuisi Leon tilanteeseen ja ottaisi sen kokonaisuutena huomioon ja vihdoin niin tapahtui. Päälimmäisenä on se kiitollisuus ja onnellisuus siitä, että vihdoin lapseni voi saada apua <3 Toki sisälläni myllertää tällä hetkellä, koska vielä ei ole mitään tietoa, mikä suolistossa on vikana ja kuinka pitkäikäisestä asiasta on kyse. Tästä kuitenkin lähdetään päivä kerrallaan eteenpäin; joku päivä minulla vielä on kivuton lapsi ja kenties kyseisellä lapsella on diagnoosikin tälle kaikelle. Aika näyttää 🙂 

Yhteenvetona; kannatti lähteä Helsinkiin ja kokeilla vielä tätä yhtä lääkäriä. Häntä, joka on huippu. Hän palautti uskon siihen, että lastani voidaan auttaa <3