Päivä kerrallaan, kohti tulevaa

Tässä on nyt elelty taas päivä kerrallaan, kun on odoteltu labra-tuloksia. Pakko todeta, että odottavan aika on pitkä.

D-vitamiini on käytännössä jo aivan luokaton. Melkein hoitomuotona taitaisi olla jo kuukauden loma Hawaijilla. No ei, mutta huonoissa lukemissa mennään. Vakava D-vitamiinin puutos, oli taulukoiden antama diagnoosi Leon lukemalla. Eli onhan se alhainen. Ihmetyttää vaan, koska noin alhaiseksi tippuminen tarkoittaa ettei kyseinen vitamiini ole imeytynyt. Josko lääkärimme osaisi avata tätä asiaa ja keksiä ratkaisun, kunhan saamme kaikki muut labra-tulokset ensin otetuksi. 
Itselleni tärkeintä verikoe-tulosta odottelemme vielä eli tryptaasia, joka voi mahdollisesti antaa suuntaa mastosytoosin suhteen. Tokikaan se ei ole kovin luotettava verikoe ja aika harvalla näkyy tryptaasi-arvossa kai mitään, vaikka lopulta diagnoosina olisikin mastosytoosi. Mutta tämä verikoe on kuitenkin ensimmäinen askel sen tutkimisessa, joten odottaahan sen valmistumista kovasti. 

Epämääräiset oireet alkavat olla arkipäivää ja ei niille löydy edes syytä, vaikka hakemalla hakisi. Milloin naama räjähtää aivan punaiseksi, milloin jotain nokkosrokon tyylistä, milloin uloste on löysää tai kovaa ilman yhtään muutosta ja milloin pissaa tulvii vaipasta yli öin sekä päivin. Säännöllisesti myös särkee vatsaa ja se aiheuttaa käytösoireita äärimmillään. Tämä kaikki ei kuitenkaan yhdisty yhtään mihinkään. Alan epäillä, että Leo reagoi kaikenlaiseen; meidän kokkailuista kauppakeskusten leikkipaikkoihin ja kaikkeen sillä välillä. Tai sitten tälle kaikelle on joku järkevä selitys, jota en vielä ole keksinyt. Päivä kerrallaan. 

Tulevaisuus tuntuu välillä pelottavallekin. Varsinkin kun alkaa tajuta, että oikeasti kaiken takana voi olla jotain muutakin. Toisaalta on lohdullista kulkea päivä kerrallaan eteenpäin ja ajatella, että joskus vielä voi saada vastauksia. 

 Me otamme vastaan sen, mitä elämällä on meille annettavana.
Me kuljemme rinta rinnan, yhdessä tie on turvallisempi. 
Me toivomme, että joskus kivut ovat menneisyyttä ja elämä helpompaa.
Kommentit (1)
  1. Ihana löytää allergiablogeja/niitä sivuavia <3 Pystyy aina samaistumaan johonkin osioon.
    Tsemppiä sinne tosi kovasti! Meillä 01/15 ja 05/17 moniallergikot.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *