Pääsiäinen meidän allergia-kodissa

Juhlapyhät aina nostattavat tunteita pintaan, koska karu totuus on, että ne pyörivät vahvasti aina jonkin syömisen ympärillä. Äidille, jonka lapsi ei voi syödä kuin muutamaa raaka-ainetta, nämä juhlapyhät tahtovat olla hiukan raskaita henkisesti. Pääsiäiseen kuuluu lisänä myös virpominen ja pajunoksat.

Meillä tehtiin useampi pajunoksa, kuten aikaisemmin jo kirjoittelinkin. Ja niitä oksia on nyt ihailtu pitkin viikkoa; “Minä tein. Hienoja!” kertoo taapero ylpeänä. Oksina tosissaan meillä oli Tokmannilta ostetut muoviset oksat. Sulille reagoitiin, joten ensi vuonna varmaankin keskitymme johonkin ripustettaviin koristeisiin sekä mahdollisesti silkkipaperiin 🙂 Oksat koristavat yhdessä rairuohon kanssa ruokapöytäämme; toiveissa, ettei tuo taapero reagoisi niistä mihinkään vaikka ovatkin keskellä pöytää.

Emme käy kenelläkään virpomassa tänä vuonna. Suurimpana syynä se, ettei tuo meidän taapero vielä osaa sellaista kaivata. Toisekseen muovioksien kanssa virpominen ja sopimattomien palkkojen saaminen ei innosta tätä äitiä. Asiaa täytynee puntaroida jälleen ensi vuonna uudestaan, kun todennäköisesti silloin ymmärrys on jälleen taas astetta suurempaa. Toki vielä ei voi vuoden päähän ennustaa; josko sillon vaikka voisi jotain jo syödäkin.

Edelleen käyn kamppailua päässäni, että käynkö ostamassa lapselleni pahvi-munan, jonka täytän esim. tarroilla tms vai jätämmekö väliin moisen. Onneksi on viikko vielä aikaa! Tuo ei osaa sitäkään varsinaisesti kaivata, mutta toisaalta taas olisi hauskaa saada yllätys pääsiäisen kunniaksi tuolle pienelle ihmiselle. Täytyy katsella, jos sopivasti tulisi pahvimuna vastaan, niin se voisi tarttua matkaan mukaan tulevalla viikolla 🙂

Minusta pääsiäinen on aina ollut ihana juhla; meillä kotona siihen kuului iso kasa koristeltuja pajunoksia, virpomassa käyminen yhdessä sisaruksien kanssa, lampaan syömistä ja suuri kasa suklaamunia. Niin ja pashaa sekä kulitsaa! Tämä pääsiäis-perinteet kuitenkin olivat minun lapsuuttani ja joskus ajattelin, että ne olisivat myös oman lapseni tulevat perinteet. Tällä hetkellä kuitenkin vahvasti näyttää sille, että toistaiseksi olemme luomassa aivan uusia ja erilaisia perinteitä; muovioksien ja mahdollisten pahvimunien kanssa. Mutta ei sekään oikeastaan yhtään hullummalle tunnu, tarkemmin ajatellen! 🙂