Refluksiko se siellä kurkkii?

Meillä on taas ilmeisesti pakka leviämässä käsiin. Tuskin tätä tämän hetken tilannetta voi paljon muuten kuvailla. Tällä hetkellä voisin hakata päätäni seinään, tiedättekö sen tunteen? Sitä yrittää tehdä kaikkensa ja keksiä edes jotain, mutta mikään ei kuitenkaan tunnu auttavan. 

Eilen illalla yritin saada lastani nukahtamaan ja se oli jälleen aika haastavaa. Hän pyrki pitkän aikaa vain pystympään ja pystympään. Hän yritti nukahtaa jättimäisen norsu-pehmolelunsa päälle. Sen jälkeen hän kasasi päänsä alle peiton ja itki, kun peitto ei ollut päällä. Annoin hänelle lisätyynyn pään alle. Hän yritti nostaa päätä minun kättäni vasten, hän nousi liki istuvaan asentoon. Hän imeskeli käsiään ja pehmoleluaan. Hän vaikeroi ja kertoi masun olevan pipi. Hän kuitenkin näytti paljon ylemmäs, kuin mahaansa. 

Tässä kohti kaivoin esiin ensin Googlen. Sitten FBn refluksilapset -ryhmän ja viimeisimpänä allergialapset -ryhmän, kun tajusin tällä hetkellä olevan paljon muutakin. 

Jos olisin lääkäri, niin olisin eilen illalla diagnosoinut tälle lapselle refluksin. Refluksia on väläytetty monet kerrat, mutta aina se on jäänyt jonkin tärkeämmän jalkoihin. Ja tehtiinhän Leolle silloin joskus 8kk tietämillä ph-mittaus, joka ei kuitenkaan antanut nousuja tarpeeksi. Sen jälkeen otettiin lääkekokeilu, jolle ei saatu vastetta, mutta aika sekaisinhan koko paketti tuolloin oli. Eilen illalla kuitenkin annoin Googlen laulaa ja sain monia kommentteja FB:ssä kyselyyni. Löysin monesta oireesta oman lapseni ja oikeastaan refluksi selittäisi monta epämääräistä oiretta. Laitoin lopulta lääkärillekin sähköpostia, että olisiko tässä syytä lähteä kokeilemaan jotakin refluksia silmällä pitäen; eilisen illan oireet olivat jotain niin selkeää. Refluksilasten nettisivuilla oli lueteltu läjä oireita, joista moni täsmää myös minun taaperooni. En usko, että Leolla mikään kovin paha refluksi on ja varmasti tuo lapsi on myös tottunut niihin oireisiin. Mutta hetken suotuani oikeasti tälle asialle, niin alan kallistua siihen tosiasiaan, että refluksikin tämän lapsen pakettiin kuuluu. Tässä kohti on kiitettävä vertaistukea, joka on jotain aivan huikeaa. Mitä tekisin ilman kanssaihmisiä, heitä jotka ymmärtävät ja jotka osaavat monesti tuuppia oikeaan suuntaan tämän jumiin jääneen äidin?

Tämä kaikki pohdinta lähti liikkeelle alunperin siitä, kun lapseni ei tunne enää kylläisyyttä. Hän varmaan söisi hamaan huomiseen, jos ruokailua ei jossain kohti stoppaisi tällä hetkellä. Sen jälkeen tuli eilinen ilta oireihdintoineen ja aloin etsimään tietoa. Tajusin, että eilisen illan oirehdinta ja tämä kyltymätön syömisen tarve voisivat jopa liittyä yhteen. 

Jos lapsellasi on refluksi, niin kuinka hän on oirehtinut?

Tällä hetkellä Leolla on paljon muutakin, kuten aina. Ne kaikki muu saavat kuitenkin oman postauksensa lähiaikoina ja nyt mennään näillä ajatuksilla kohti alkavaa viikkoa.