Meidän pääsiäinen

Muutama viikko sitten vielä mietimme, jos olisimme lähteneet pääsiäisen viettoon muualle, mutta lopulta päätimme jäädä viettämään sitä kotiin. Pakko todeta, että se oli oikea ratkaisu! 🙂 Olemme keränneet voimia, viettäneet aikaa pienenä perheenämme, ulkoilleet paljon ja jopa nähneet joitakin ihmisiä. 

Kaupassa on toki myös käyty, koska kaappimme huusi aika pitkälti tyhjyyttään jo perjantaina. Teimme jälleen isot ostokset, joiden tekeminen vaatii aina useammassa kaupassa käymistä. Onneksi meillä on taapero, joka aika hyvin viihtyy kaupassa. Nyt toki ei enää ole kovin innokas kärryssä istuja, mutta hän  ymmärtää, ettei pääse lainkaan mukaan ellei istu kärryyn. Ei nimittäin tule kaupassa käymisestä yhtään mitään, jos tämä taapero pääsee koskemaan aivan kaikkialle.

Lauantai-iltana repäisin ja innostuin oikein kunnolla tehdessäni ruokaa. Haimme joku aika sitten kaverilta peuran lihaa ja siellä oli sitten myös meille vanhemmille pihvilihaa. Vaikka itse sitä paistoin ja teinkin, niin pakko kehua onnistuneensa! Oli nimittäin hurjan hyvää. Lisukkeena oli lohkoperunoita, porkkanoita ja tuoretta salaattia. Jälkiruokana herkuttelimme suklaamoussea. Tämä oli iso juttu, koska meidän keittiössä ei ole hetkeen tehty juurikaan muuta kuin Leon ruokia ja meille vanhemmille pasta-jauhelihasekoitusta. 

Sunnuntai-aamuna odotti iloinen yllätys, kun pääsiäispupu oli käynyt kylässä. Se oli pitkälti luopunut muna ajatuksesta ja jättänyt rairuohon luokse ilmapalloja, saippuakupla-purkin, paketin legoja sekä pari autot-sarjan muovimunaa. Kuva kertonee, mikä oli Leon fiilis pääsiäispupun yllätyksestä. Ei valittamista, voisi sanoa! Ensin ajattelin, että olisin täyttänyt pahvimunia, mutta hylkäsin sen ajatuksen. Ei tämä ainakaan vielä osannut odottaa munia, joten miksi pääsiäispupu ei voisi tuoda ylläriään myös ilman?

Sosiaalisia suhteitakin pääsin pitämään yllä sunnuntaina, kun ystävä tuli kylään lapsineen. Allergia-perheessä se on aikamoinen stressin aihe, kun alkaa kattamaan pöytää isommalle joukolle ja latoo ruokaa pöytää. Vehnää, kananmunaa, maitoa.. Hui! Leo kuitenkin pääsi istumaan pöytään ja hänen lähelleen ei kasattu muuta kuin hänen omia ruokiaan. Syötyään Leo sai lähteä samantien leikkimään. Kaikkien syötyä täytettiin astianpesukone, pyyhittiin pöydät sekä tuolit ja imuroitiin lattia. Ja ei ainakaan toistaiseksi tähän yhdistettävää oireilua! Tätä voisi joskus harkita jopa uudelleen 🙂